maanantaina, tammikuuta 30, 2006

Vaalien jälkipyykki - häviäjien aspekti

1. "Demokratia voitti"
2. "Kampanja oli hyvä"
3. "Onnistunut porvariyhteistyö oli jo voitto sinänsä"

Tunnisteet:

Axis of Evil

Helsingin Sanomain verkkoliite listaa Irakin entistä johtajaa Saddam Husseinia vastaan nostettavia syytteitä. Tässä kaksi ensimmäistä:

"Dujailin joukkomurha. Saddam Husseinia ja seitsemää muuta epäillään Dujailin kylässä tehdyn joukkomurhan käskemisestä heinäkuussa 1982. Yli 140 kylän miestä tapettiin sen jälkeen, kun presidentin autosaattuetta vastaan iskettiin 60 kilometriä Bagdadista pohjoiseen sijaitsevassa kylässä. Satoja naisia ja lapsia epäillään vangitun vuosikausiksi pidätysleireille.

Hyökkäys Kuwaitiin. Saddamin epäillään rikkoneen kansainvälistä oikeutta hänen määrättyään Irakin hyökkäämään Kuwaitiin elokuussa 1990. Yhdysvaltain johtama koalitio ryhtyi sotaan Irakia vastaan 17. tammikuuta 1991, kun Irak oli kieltäytynyt taipumasta YK:n päätöslauselmien edessä. Persianlahden sota päättyi 28. helmikuuta Irakin perääntymiseen Kuwaitista. Irakilaissotilaiden epäillään kiduttaneen ja teloittaneen vankeja, ryöstelleen Kuwaitia ja vieneen satoja kuwaitilaisia panttivankeina Bagdadiin. Sotilaat myös sytyttivät öljylähteitä palamaan ja valuttivat öljyä vesistöihin."

Tämähän kuulostaa tutulta. Tarkastellaanpa ydinkohtia: "satoja epäillään vangitun vuosikausiksi pidätysleireille", hyökkäys toista valtiota vastaan, "sotilaiden epäillään kiduttaneen ja teloittaneen vankeja", ympäristön saastuttaminen.

Mikä "roistovaltio" tulee mieleen? Muutamia viime vuosien tapahtumia: hyökkäys Afganistaniin, hyökkäys Irakiin, Guantanamon pidätysleirit, salaiset vankilat ja vankilennot, Abu Ghraib, kidutukset, ympäristön systemaattinen tuhoaminen.

Mitä jos Saddam Husseinin hyökkäys Kuwaitiin olikin "ennaltaehkäisevä isku"?

Tunnisteet: ,

lauantaina, tammikuuta 28, 2006

Presidentinvaalin toisen kierroksen hmv-statuksen syitä

1. Ehdokkaat ovat huonoja. Toinen on uuden perustuslain aikakauden ensimmäinen presidentti, joka ei ole oikeastaan lainkaan tajunnut tienraivaajaan asemaansa, eli sitä että hänen tehtävänsä olisi ollut määritellä tasavallan presidentin asema uudelleen. Tämä käytännön määrittely on jäänyt häilymään. Toinen taas on yksi Euroopan jälleenrakennuspankin varapääjohtajista ilman rahoitusalan koulutusta ja siis töissä pankissa, josta kukaan ei tiedä mitään. Euroopan unionissa on vastikään ihmetelty sitä, mitä Suomessa on ihmeellisen vähän näin presidentinvaalien alla käistelty: mikä on tämä pankki ja mitkä ovat Sauli Niinistön saavutukset a) joilla hän sinne töihin pääsi ja b) monivuotisen toiminnan jälkeen tuossa pankissa?

2. Vastakkainasettelun aika ohi? Toinen ehdokas on Kalliosta ja toinen on "työväen presidentti"? Ja mikähän tämä työväki sitten on? Työväen edustus ja kokoomuslainen pankinjohtaja samassa miehessä? Vähempiosaisten ja työntekijäjärjestöjen edustaja samassa naisessa? Ota näistä ehdokkaista ja heidän ajamistaan asioista sitten selvää. Toki puoluekannat ja vanhat meriitit kertonevat riittävästi ainakin arvomaailmoista.

Itse olen kuitenkin tehnyt äänestyspäätökseni edustuksellisen demokratian, jota en kylläkään varauksettomasti kannata, nimissä.

Tunnisteet:

Tuohon alla olevaan listaan liittyen: seuraavanahan liipasimella on Arctic Monkeys, jonka tietenkin lähitulevaisuus arvostelee. Merkit ovat ilmassa... mutta toisaalta mielestäni tämä orkesteri kuulostaa OIKEASTI tuoreelta (ja tämähän on tietysti sanottu kaikista noista bändeistä aikanaan).

Tunnisteet: ,

Ensilevynsä tiimoilta brittimedian "seuraavaksi Beatlesiksi" leimaamat aktit, joista ei sitten tullutkaan yhtään mitään

Ja syystä. Muistatteko vaikkapa näitä keskinkertaisuuksia?

- Fool's Garden
- Fastball. Tämä itse asiassa oli mielestäni mainettaan parempi orkesteri...
- Starsailor
- The Vines
- The Libertines
- The Killers
- Dandy Warhols
- Travis
- Keane
- And You Will Know Us by the Trail of Dead
- Franz Ferdinand. Ihmettelen, että tämäkin surkimus on vielä jotenkin otsikoissa. Mutta ei hätää, kyllä sekin kohta katoaa.
- Bloc Party
- Death Cab for Cutie
- The Thrills. Näitä "The Jotakin" bändejähän Enklannissa riittää.

Bubbling under:
- The Strokes. Ei brittibändi, ja debyytti oli kuitenkin hieman näitä muita listattuja parempi. Nyt ilmestyvä kolmas levy näyttänee, kuuluuko tämä orkesteri tähän kastiin vaiko ei.
- Interpol. Myös amerikkalainen orkesteri, joka on sitä paitsi vanha. Iskee kuitenkin samaan markkinarakoon brittikollegoidensa kanssa, ja aivan yhtä tyhjänpäiväisellä tuotannolla.

Olisin aikanaan halunnut lisätä tähän listaan myös mm. Eelsin ja The White Stripesin, mutta ne pahukset ovat osoittaneet kuuluvansa ihan eri kategorioihin. Mielestäni heidänkin uriensa alussa kyllä tälle listalle joutumisen merkit olivat vahvasti ilmassa.

Tunnisteet: ,

Kyttäruutu

Iso T mainitsi taannoin, että oli pannut merkille Yliopiston Apteekin televisiomainosten aneemisuuden. No, aneeminen on mielestäni mainostettava tuotekin.

Mutta nythän olenkin nähnyt ehkäpä kehnoimman televisiomainoksen ikinä! Nimittäin Poliisikoulussa on nyt "haku päällä". Kammottavaa, kerrassaan kammottavaa. Kyseisessä spotissa (tai niitä on kai kaksi miltei identtistä) miliisi kyselee ilman näkyvää syytä tavallisen ja rauhallisen näköisiltä nuorilta henkilöpapereita. Paperit näytetään ja kelvollisiksi todetaan. Tämän jälkeen, nuorten ollessa tyyniä kuin hindulehmät tämän, he vain kyselevät toisiltaan: "olikohan sillä haku päällä?". Lopuksi virkaintoinen virkavallan edustaja vielä tokaisee, että "täytä paperit!".

Tällaistako meidän pitäisi suvaita? Että väkivallan monopolin edustajat kyselevät henkilöpapereita tuon tuosta ilman syytä? Että sillä ei ole mitään merkitystä, että puolet valmistuvista poliiseista jää ilman työtä? Että televisiomainokset voivat olla näin epäonnistuneita sanomaltaan, hengeltään ja ajatukseltaan? Ja että tämän kaiken pitäisi kannustaa hakeutumaan poliisiksi?

Tunnisteet: ,

tiistaina, tammikuuta 24, 2006

Lyhyestä virsi kaunis

...eli englanniksi "the shortest hymns are the best". Kehittelin tuon tänään ja käytin sitä ulkomaille suuntautuneessa sähköpostissa.

Tunnisteet:

Levyjä odotellessa...



Uuden tuplalevyn Stadium Arcadiumin pitäisi olla kaupoissa huhtikuun alussa. Aluksi tästä piti tulla tripla, jonka levyt olisi julkaistu puolen vuoden välein, mutta nyt tämä idea olisi jo vanhentunut. Niinpä tripla editoidaan tuplaksi.



Kirjoittaa kuulemma uutta materiaalia, levyn julkaisupäivämäärää ei ole lyöty lukkoon. Edellisestä levystä on miltei kaksi ja puoli vuotta aikaa.

Tunnisteet:

Dear president Bush!

"What fault is there in the morals of Osama, if you regard the self-same things to be evil as he does? Was not the attack on the World Trade Center a pre-emptive strike, as seen from his perspective? And if not, then what is the difference between ‘pre-emptive strike’ and war of aggression?
      And if you oppose Arab fundamentalism, why would you specifically launch an attack on secular Iraq? Is it not in the interests of all ‘rogue states’ to develop nuclear weapons, for then you would no longer consider mounting a ground assault on them?
      What would you say to those Europeans who believe you resemble all too closely what you oppose - that your first election victory would not have passed muster under the eyes of international observers, that ‘exemption from prosecution’ is not in keeping with the principles of a state adhering to the rule of law, that in such a state the functions of the judiciary and the police are separate and discrete, and that for this reason you differ little from the ringleader of a village lynch-mob (‘Damn the bureaucracy, everybody knows he’s the one who done it...’)?
      In other words, if international justice is just the empty rumblings of the European stomach, is not justice itself the same thing?"

Tuomas Nevanlinna, via Helsingin sanomat.

Tunnisteet: ,

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006

Jäällä käveleminen on zen

Jyväskylässä oli sellainen mahdollisuus, että pystyi kävelemään järven jäällä ikään kuin keskellä kaupunkia. Mahtava tunne, kun on hiiren hiljaista lukuun ottamatta etäisiä liikenteen ääniä, kauempana ympärillä, joka suunnalla, kaupungin valot, ja sitten kuitenkin välittömästi ympärillä muutama sata metriä tyhjää, pimeää, avaraa järven jäätä. Vapauttava kokemus.

Tunnisteet:

In/Out

Kuumaa juuri nyt:

- Steven Soderbergh (elokuvaohjaaja; oikeastaan aina)
- William Gibson: Neuromancer (kirja)
- lämpö (fyysinen asiaintila; miksei myös tunne)
- liian nuorena kuolleet koomikot (Hicks, Hedberg, ja tulipa tänään tv:ssä Drew Careyn nähtyäni mieleen edesmennyt Chris Farleykin... :(
- Red Hot Chili Peppers (orkesteri, tarina)
- päihteet (elämäntapa)
- unet (tietoisuuden taso puolivälissä jotakin ja jotakin toista)
- Futurama (tv-sarja)
- urheiluvedonlyönti (ansaitsemiskeino)


Sen sijaan ei:

- talvi (vuodenaika)
- entiset naisystävät (kasvamisen hinta)
- Suomi (maantieteellinen paikka)

Tunnisteet:

Yksi mainitsemisen arvoinen levynnimi lisää

Pilluminati Cunt Roll

Kuka tietää esittäjän? Ensimmäinen tietäjä voittaa kupan ja omakustanteisen matkan Keuruulle resiinalla!

Tunnisteet:

lauantaina, tammikuuta 21, 2006

Paha, paha mies



Mediapersoona, näyttelijä, "laulaja", eksentrikko ja kaikkien nörttien sankari William Shatner on paha, paha mies.

Viime aikoina aivopoimujeni tapetilla ovat olleet audionäyte Shatnerin viime tai toissa vuonna ilmestyneeltä levyltä, coverversio Pulpin Common Peoplesta ja Boston Legal -televisiosarjan raivoisa tulkinta lakimies Denny Cranesta. Sanomattakin lienee selvää, että Common People taipuu Shatnerin käsittelyssä kuin rautakanki. Artisti pulisee toteavalla äänellään lyriikat, ja boy is that hilarious!

Näyttelijä-Shatnerissa minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta ne kapteeni Kirkin ajat, ja niistä on varmaan jo jauhettu niin jyvät kuin akanatkin. Mutta lakitupasarja Boston Legal on maininnanarvoinen tapaus. Denny Crane on yksi paskaisimpia paskiaisia televisiohistoriassa. Egomaanikko, sovinisti, elitisti ja paskanjauhaja. Hahmo oikeastaan kuvastaa amerikkalaista oikeusjärjestelmää hyvin: kyse ei Cranella ole koskaan oikeuden tapahtumisesta tai moraalista, vaan aina joko voitosta tai tappiosta. Kyllähän allymacbealit ja muutkin aina "oikeusjuttujen voittamisesta" puhuvat, mutta Denny Cranessa ruumiillistuu koko näyttävien oikeudenkäyntien, mallikkojuryjen ja suurten näyttämöiden lakimiesesiintyjien show'n ydin kaikessa irvokkuudessaan.

Niin, tosiaan, lisäksi kulttihahmo-Shatner myi tässä taannoin munuaiskivensä online-kasinolle 25 tuhannen taalan hintaan. Rahat menivät hyväntekeväisyyteen.

Ja ps., kannattaa ehdottomasti tutustua Shatnerin levytettyyn, ns. musiikkituotantoon.

Tunnisteet:

Narrin rooli on puhua totta yhteiskunnalle, jonka tapoihin ei kuulu totuudenpuhuminen

Bill Hicks:
"'Oh come on, Bill, they're the New Kids [on the Block], don't pick on them, they're so good and they're so clean cut and they're such a good image for the children.' Fuck that. When did mediocrity and banality become a good image for your children?"

Jim Hicks:
"I couldn't understand why Bill used the f-word so much, and I think I said, well Bill I don't hear Bob Hope using it, or any other well-known comedian. And of course he didn't like that and I don't think he liked Bob Hope too much or anybody that I would mention so, he took issue with that statement."

Bill Hicks, 1961-1994. R.I.P.

Tunnisteet: ,

Mediasta & markkinoinnista, IV osa

Subtv on saanut Viestintävirastolta huomautuksen piilomainonnasta aiemmin mainitussa BigBrother-ohjelmassa.

"Viestintävirasto katsoo Subtv Oy:n rikkoneen Big Brother -ohjelmassa televisio- ja radiotoimintalain piilomainontakieltoa siltä osin kun ohjelmassa viitataan ohjelman sponsorin LU Suomi Oy:n LU Fanipala -tuotteisiin.

Viraston näkemyksen mukaan Subtv Oy esittää Fanipala-tuotteen kuvion Big Brother -ohjelmassa mainostarkoituksessa. Kuviota esitetään ohjelmassa useita kertoja yhden ohjelmajakson aikana, vaikka Fanipala-tuotteeseen viittaaminen ei ole ohjelman toimituksellisen sisällön kannalta perusteltua. Lisäksi Fanipala-tuotteen kuvio esitetään ohjelman mainoskatkoilla Fanipala-mainoksissa. Samanlaisten tuote-elementtien käyttäminen itse ohjelmassa ja ohjelman mainoskatkoilla on omiaan sekoittamaan mainonnan ja ohjelman toimituksellisen aineiston. Tämänkaltainen tuotteiden esittäminen voi myös johtaa katsojaa harhaan ohjelman luonteesta."

(Viestintäviraston lehdistötiedote)

Lisäksi Viestintävirasto huomautti Subtv:tä siitä, että Rautakirja Oy:tä (R-kioski) ja levy-yhtiö EMI Finland Oy:tä ei mainittu missään ohjelman sponsoreiksi, vaikka tämä olisi ollut tarpeen.

Mietin vain, missä määrin tämä piilomainonta oli Subtv:n osalta tietoista ja tarkoin harkittua. Tällaisella Viestintäviraston kovin myöhässä tulleella huomautuksella ei nimittäin liene kovin syvällistä merkitystä, sillä piilomainontahan on jo aikaa suoritettu ja sanoma kuluttajien mieliin syövytetty.

Tunnisteet: , ,

keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006

Kaksivaiheisen presidentinvaalin dilemmat

1. Tukeako ensimmäisellä kierroksella ominta ehdokastaan vai pelatako jo valmiiksi seuraavaa presidenttiä? Tämä vaalitaktikointi maksaa selvästi ääniä pienemmille ehdokkaille, esimerkiksi Heidi Hautala ja Henrik Lax saivat tänä vuonna huomattavasti pienemmän äänisaaliin presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella kuin mitä heidän puolueensa kannatusluvut edellisissä vaaleissa olisivat ennakoineet.

2. Äänestääkö toisella kierroksella lainkaan, jos valittavina on ns. rutto tahi kolera? Vai pitäisikö äänestää tyhjää, antaen näin kuitenkin tukensa varsinaiselle äänestysprosessille ja demokraattisille systeemille? Ainahan on toki myös mustat hevoset aku ankka, kirkkovene ja Kekkonen.

Presidentinvaalin toisen kierroksen ennakkoäänestys alkoi tänään.

Tunnisteet:

Päihdepoliittinen tyhjiö

Minua on pitkään ärsyttänyt, kun Suomessa puhutaan erillisistä alkoholipolitiikasta ja huumepolitiikasta yksinkertaisen ja yhtenäisen päihdepolitiikan sijaan.

Alkoholipoliittisen keskustelun pääaihe Suomessa on se, että Alkolla on monopoli alkoholimarkkinoilla kansanterveydellisten riskien hallinnoimiseksi. Alkoholi myönnetään terveydelliseksi ja sosiaaliseksi riskiksi, mutta sen laillisuutta ei kyseenalaisteta.

Sen sijaan huumepoliittisessa fokuksessa on se tosiasia, että huumeet ovat yhtälailla terveydelle haitallisia ja sosiaalisen häiriökäyttäytymisen aiheuttajia, mutta huumeet - kyllä, koko laaja sateenvarjotermi - ovat laittomia yksiselitteisesti.

Huumeet versus alkoholi. Tämähän on sangen tekopyhä ja keinotekoinen lajittelu - varsinkin, kun huumeet-nimisessä laatikossa on kaikki sateenkaaren värit.

Eikö olisi järkevää puhua siis yhdestä päihdepolitiikasta? Käytännössä se olisi kovin vaikeaa. Jos alkoholi ja (muut) huumausaineet niputettaisiin yhdeksi politiikan kohteeksi, jouduttaisiin ottamaan uudelleen kantaa esimerkiksi alkoholin, kannabistuotteiden ja hallusinogeenien laillisuuteen - joko kaikkiin yhtenä kokonaisuutena, tai jokaisen aineen laillisuuteen erikseen. Kriittinen toksikologinen tarkastelu saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa ei olisikaan olemassa (kemiallisia) perusteita vaikkapa sille, että alkoholi on laillinen huume kun taas kannabis ei. Tämä taas aiheuttaisi kansanterveys-poliittisen kriisin yhteiskunnassa. Myös tupakan asema olisi mahdollisesti kyseenalaistettava.

Toinen vaihtoehto olisi jakaa päänsekoittaja-aineet vielä useampaan kamariin kuin vain 'alkoholiksi' ja 'huumeiksi'. Tämäkin menettely johtaisi tietysti siihen, että niin lainsäätäjä kuin oikeus- ja sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehetkin joutuisivat määrittelemään uudelleen kunkin huumausaineryhmän laillisuuden niiden "huumaavuuden" ja sosiaalisten ja terveydellisten riskien perusteella. Tässä menettelyssä lopputulos saattaisi käytännössä hyvinkin olla alkoholin kieltäminen tai sitten mahdollisesti mietojen huumeiden laillistaminen.

Tunnisteet:

tiistaina, tammikuuta 17, 2006

Saanko esitellä: pariskunta de Beauvoir & Sartre

Eli ne lupaamani mukikuvat (kiitos M.). Taiteilija karttaa julkisuutta (vai karttaako? Ja mitä ihmeen julkisuutta?).

Tunnisteet:

Tarina Mamba-käärmeestä ja Tero-vaarasta

Kaikki alkoi (todennäköisesti sateisena) päivänä (todennäköisesti) Suomen Porissa. Nuori Tero-poika (nimeä ei muutettu) päätti kitaranrämpytykseltään, akneltaan ja runkkausharjoituksiltaan perustaa bändin. Siis rokkibändin. Rokki oli tullut Poriin (kaupunkia ei kait muutettu) jo vuosia aiemmin. Ainakin siis muutama vuosi.

Tero löysi bänditovereikseen Jukan, Sepon, Matin ja Tepon (todennäköisesti nämä nimet on muutettu, koska en jaksanut googlata niitä oikeita nimiä, eivät ne kiinnostaisi ketään kuitenkaan). Pojat eivät luonnollisestikaan osanneet soittaa, mutta se ei menoa eikä nousua Suomen kaupallisten radioiden vuosien 1995-2004 soitetuimmaksi orkesteriksi haitannut.

Bändi leimattiin kaikissa mahdollisissa käänteissä niin alkuvaiheessaan 1980-luvun alussa kuin 1990- ja 2000-luvuillakin sysipaskaksi. Tämä oli tietysti selviö kaikille musiikista jotain ymmärtäville, mihin jaloon joukkoon eivät luonnollisestikaan kuulu orkesterin jäsenet, laulunkirjoittaja Tero, heidän managerinsa tai levy-yhtiönsä edustajat eikä Suomen kansan syvät ja diletantit rivit. Näin nousu kansalliseksi ilmiöksi oli siloteltu.

Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, Mamba sylkee yhä sisäkorviemme saasteeksi mm. seuraavanlaista roskaa:

"yö on aina arvaamaton, täynnä outoa taikaa
yö on toinen todellisuus, seikkailujen aikaa
meille vai teille - miltäs kuullostaa"

Miltäs kuuLLostaa? Mitä tämä on? Miten kukaan voi kirjoittaa sanan 'kuulostaa' 'kuullostaa'? Ei tee järkeä. Ja tämä on muuten copy-pastettu orkesterin omilta nettisivuilta (joille en aio laittaa linkkiä koska en toivo kenenkään siellä koskaan vierailevan).

Voi hyvä tavaton. Tämä vie mieheltä hengen jos joku.

Tunnisteet:

Television, the front of the nation

Amerikkalaisuushan on sitä, että televisiossa on tuhatkaksisataaneljäkymmentäneljä kanavaa, ja niiltä kaikilta tulee paskaa yhtä aikaa, 24/7 niin kuin ne paikalliset siellä sanovat (siis ei inkkarit vaan ne muut). Se on onneksi rantautumassa myös Suomeen. Ja se menee suunnilleen näin:

Kanava 1: Fox News. Kerrotaan maailmanmenosta niin, että esikouluikäisetkin tajuavat että "uutistoimittaja" omaa ainoastaan sisälukutaidon ja ison plastiikkakirurgilaskun. Ja maailmanmenohan tarkoittaa sitä, mitä on tapahtunut Yhdysvaltain itä- ja länsirannikon lisäksi Meksikossa, Lontoossa ja Australiassa. Propaganda lienee liian mieto sana kuvaamaan tätä yksityistä, republikaanista ohjelmanretaletta.

Kanava 5: Fear Factor. Eli siis tosi-tv:tä. Eräs ystäväni kutsui tätä lempinimellä Silicone Factory. Ohjelman idea: kolme silikonilla täytettyä mimmiä, kolme komiaa kollia, muutama uimapuvuissa suoritettava tehtävä, yksi tehtävä missä syödään "inhottavia" eineksiä (siis ei niinku maksalaatikkoa, vaan vaikkapa skorpioneja tai paistettuja cthulhuja), ja helvetin paljon paskanjauhantaa siitä kuka on kovin ja kuka on kaunein. Pullistellaan bikinien yläosia ja lihaksia niin fyysisesti kuin verbaalisestikin.

Kanava 29: Baseball-ottelu. Eli kotoisasti pesäpalloa. Paitsi että pelin tarkoitus on lyödä pallo pois stadionilta(!), mikä siis vastaa kotoista kunnialyöntiämme. Mitvit? Ja sitten ihmetellään, että nämä vetävät steroideja, kun pelin idea on noin hölmö. Lisäksi ainoa laji, jota katsoessa katsomossa saa juoda kaljaa. Johtuu kuulemma siitä, että peli itsessään on tosiaan niin saakelin tylsä.

Kanava 111: Amazing Race/Survivors/younameit. Lisää tosi-tv:tä. Eli siis ohjelma, joka on käsikirjoitettu, ohjattu, castattu, maskeerattu, editoitu, jälkiäänitetty, lavastettu ja näytelty, mutta joka ohjelmatiedoissa ilmoitetaan "tavallisten ihmisten kilapailemiseksi luonnon armoilla". Ja tässäkin ohjelmassa "tavalliset ihmiset" ovat suoraan professori Nordströmin tavarataivaasta. Ja lisäksi nenäkkäitä paskiaisia ja juonittelijoita.

Kanava 798: Sunday Night Football. Puolestapäivästä ilta yhteentoista muutama amerikkalaisen jalkapallon peli sekä paljon täyteohjelmaa, makasiinia ja mainontaa. Pelissä kentällä on kaksi joukkuetta, joilla molemmilla on 52 miehen rosterit (eli n. 7500 kg lihaa per jengi), joista kymmenkunta on kentällä kerrallaan. Näistä isoista miehistä n. kahdeksan keskittyy taklaamaan pelivälineettömiä vastustajan pelaajia samaan aikaan, kun loput n. kaksi pelaajaa kummastakin joukkueesta koettavat pelata palloa vastustajan maalille päin - eli quarterback ja joku hyökkääjä. Tuloksena yleensä muutaman jaardin eteneminen ja taas viiden minuutin tauko, jonka aikana läskeimmät heput käyvät ottamassa kaasupulloista lisähappea, koska ovat seisseet koko kahdeksan sekunnin pelin ajan toista samankokoista kivitalomiestä vasten ja ovat täten aivan hengästyneitä. Sanovat tätä nopeaksi peliksi? Ikinä en ole nähnhyt yhtä laiskaa lajia. Ja kaiken huipuksi yhdestä maalista saa jotain kuusi (6!) pistettä! Plus lisäpisteyrityksen. Kuka helvetti näitä keksii?

Kanava 1213: Weather Channel. Säätä koko ajan. Sää ei koskaan lopu. Kukaan ei varmaan katso.

Tunnisteet:

maanantaina, tammikuuta 16, 2006

Ruoanlaitto ei olekaan zen

Voi vittu että musta tulis huono kasvisruokakokki, vrt. tämänpäiväinen lounas/päivällinen. M.O.T.
Lisäksi idut näyttävät ihan siittiöiltä.

Tunnisteet:

Demokratian ylin lähettiläs ei olekaan Yhdysvaltain ulkopolitiikka, vaan Tarmo Ropponen

Se on kyllä mahtavaa, tuo äänestäminen ja vaalit yleensäkin. Ollaan niin virallista ja harrasta. Meinasin laittaa puvun päälleni - vanhan ajan tyyliin - mennessäni äänioikeuttani käyttämään, mutta en sitten viitsinyt vaivautua. Äänestyspaikkakin on vain tuossa tien toisella puolella.

Äänestämisen jälkeen kuuluu mennä kotiin ja keittää vaalikahvit. Jos kotoa löytyy sellainen kiva pieni pöydän kulmalle laitettava Suomen lippu, se on ehdottomasti plussaa. Sitten asetutaan odottamaan vaalistudion alkamista näköradiosta.

Eilen sunnuntaina 15.1. vaalistudio alkoikin ihastuttavan aikaisin, jo puoli tuntia ennen äänestyspaikkojen sulkeutumista eli kello 19.30. Siellä olivat tutut naamat, toimittaja Jukka Rönkä, vaaliasiantuntija Sami Borg Tampereen yliopistosta sekä tietysti itseoikeutetusti Tarmo Ropponen. Puolessa tunnissa ehtikin mukavasti spekuloida ennakkoäänestyksen tämänvuotisella laimeudella ja sillä erikoisella seikalla, että vaaleissa on ehdokkaana istuva presidentti. Juttua riitti.

Kellon lähetyessä kahdeksaa jännitys miesten studiossa tiivistyi käsinkosketeltavaksi; äänestyspaikkojen mennessä kiinni nimittäin ennakkoäänten jakaantuminen ehdokkaiden kesken julkistettiin. Ja sitten kuvattiin Isossa pajassa kärkiehdokkaiden naamoja ensimmäisten tulosten tullessa julki. Ja sitten studiossa taas spekuloitiin.

Mielenkiintoisinta koko vaalivalvojaismaratonissa on silti ehdottomasti seurata studioisäntien pukeutumisen muuttumista. Aluksi istuskellaan freesin oloisina puvut päällä. Toisessa vaiheessa, joskus iltakymmenen aikaan, pikkutakit saavat mennä. Nyt heitetään läppääkin jo sangen toverillisessa hengessä. Viimeinen vaihe on hihojen kääriminen. Jossain vaiheessa myös todennäköisesti paidan ylin nappi on auennut. Ohjelman loppuessa studioisännät ovat jo aivan näännyksissä siitä, kuinka luontevia ja leppoisia he ovatkaan olleet koko illan spekulaatioita pyöritellessään.

Tunnisteet: , ,

Lapsissa on tulevaisuus?

Mikään happopää ei onnistu tuottamaan niin riemullista tekstiä kuin penskat! Vanhan ala-asteeni sivuilta lainattua:

Isä
Sinä muistutat ihan lamppua.
Sinä muistutat ihan keskipäivää.
Sinä näytät ihan sitruunalta.
Muistutat ihan aurinkoista säätä.
Sinä näytät krokotiililtä.

(3B-luokkalaisen pojan runo)


Koirasta tulee aika nopeasti ihmisen paras ystävä.
Jos ihminen antaa koirallejotain
mistä koira tykää ja koira alkaa
myös tykätä sitten ihmisestä.
Jos ihminen heittää koiralle
kepin ja toinen mahdollisuus on, että ihminen vie koiran ulos
ja tekee temppuja ja palkitsee koiran jollain hyvällä.

("Koira on ihmisen paras ystävä" - artikkeli 4C-luokan lehdestä)


Luistella voi millä jäällä vaan.
Luistella voi jopa vauvatkin.
Luistella voi milloin vaan.
Hallilla voi luistella jopa kesällä.
Voi luistella jos haluaa.
Luisteluvarusteita ovat luistimet ja kypärä.
Koulun liikuntatunnilla pelataan jääkiekkoa, jolloin pitää aina olla kypärä.
Kannattaa opetella luistelemaan,
koska urheilu on kivaa!!!

(juttu samasta lehdestä)


Kyrölän koulun välitunnilla voi tehdä monenlaista kivaa.
Tytöt yleensä keinuvat tai kiertävät pihaa ympäri.
Heillä on tosi paljon juoruja kerrottavana toisilleen.

("Välitunnin puuhia" - sama lehti)


Kirja kertoo Olli-nimisestä pojasta.Hän saa siskon, jonka nimi on Vilja.
Olli ei pitänyt Viljasta, koska Vilja on hänen siskopuoli.Viljan isä on Kalevi.
--
Minä suosittelen kirjaa sellaiselle, joka tykkää lukemisesta.
Kirja sopii sekä pojille että tytöille.

(kirja-arvostelu samasta lehdestä)

Tunnisteet:

sunnuntaina, tammikuuta 15, 2006

Kirjavuosi 2005 henkilökohtaisesti koettuna, III osa

Hunter S. Thompson: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Muistelin aluksi, että olisin lukenut tämän jo 2004 tms., mutta kyllä se taisi viime talvena olla. Terry Gilliamin leffahan aiheesta on aivan loistava, ja olen aiemmin lukenut mm. Suuren hainmetsästyksen; näitten meriittien perusteella olisin voinut sanoa olevan HST-fani jo aiemmin. Mutta tämähän oli taattua tavaraa. Tuolloin kirjailijan poismenokin taisi olla ajankohtainen. (Tästä kaverista, jos jostain, voi muuten rehellisesti sanoa että kuoli kuten elikin: ampui aivonsa haulikolla seinille, mitä ennen oli kirjoittanut testamenttiinsa omat hautajaismenonsa eli että tuhkat tulisi ampua taivaalle valtavalla HST:n itse rakentamalla valtavalla kanuunalla.)

Jack Kerouac: Dharmapummit. Beatkirjallisuus on ollut hieman pettymys; lähes poikkeuksetta genren romaanit ovat huonompia kuin tekijöidensä elämäntarinat. Kerouac ei tee poikkeusta. Hippikamaa.

Juha Seppälä: Lähtösavut. Novellikokoelma. Taattua Seppälää. Jylhiä miehiä naisineen. Lyhyttä lausetta, lyhyitä elämiä.

Seppälää on sen verran vielä mehusteltava, että jos oikein muistan, on hän istunut linnassa taposta. Ja ihmisen tappaminen on asia, jonka harva meistä voi sanoa suorittaneensa. Pitäisi kirjailijalla olla mistä ammentaa.

Lisäksi läjä runokirjoja sekä sekalaisia novelleja ja muuta sälää. Niin sanottuja tietokirjoja en siis tässä listaile, niitä luetaan niin kovin erilaisella tyylillä.

Pahus kun mä en muista varmaan puoliakaan... mutta oikeestaan, eiköhän jätetä tämä aihe. Ei tämä palvele ketään. En mä jaksa mitään kirja-arvostelujakaan alkaa kirjoittamaan.

Tunnisteet:

perjantaina, tammikuuta 13, 2006

Neuroviisut

Taas (tai kai ne jotkut esikarsinnat vasta on). Telkkarissa Kiril Babitzin karmeana playbackina. Eurovisio pitäisi viedä YK:n turvallisuusneuvoston käsittelyyn.

Suosittelen mielummin paneutumista vaikkapa Shakespeareen ja Gibsoniin. Niin minä teen.

Tunnisteet: ,

Kaksi hyvää levynnimeä



(Nyt soitossa)

Coheed and Cambria: Good Apollo, I'm Burning Star IV, Volume 1: From Fear through the Eyes of Madness (2005)

Tämähän on jonkinlaista emo-jotain. Eli emotionaalista. Ei ehkä kuitenkaan kovin hardia corea. Emo-postpunk, poprock, melodinen samettipornorock, jotain sellaista. Ihan kelvollista sellaista. Määritelkää itse.

Fiona Apple: When the Pawn Hits the Conflicts He Thinks Lika a King / What He Knows Throws the Blows when He Goes to the Fight / And He'll Win the Whole Thing 'fore He Enters the Ring / There's No Body to Batter when Your Mind Is Your Might / So when You Go Solo, You Hold Your Own Hand / And Remember that Depth Is the Greatest of Heights / And if You Know Where You Stand, then You Know Where to Land / And if You Fall It Won't Matter, cuz You'll Know that You're Right (1999)

Viimeisin ihastus. Hommatkaa kaikki koko tämän tuotanto heti! Debyyttilevyllään Tidal vuonna 1997 Apple oli 19-vuotias ja jo kypsempi ja kokeneemman kuuloinen kuin mitä minä tulen ikinä olemaan. Ja jos tällaisella äänellä varustettu nainen on vielä noin kauniskin, jumala saattaa olla olemassa. Tai ei nyt, kyllä siinä on vain atomit ja molekyylit asettuneet erittäin aistikkaaseen järjestykseen.

Tunnisteet:

torstaina, tammikuuta 12, 2006

Rock'n'fuckin'roll!



"Olet tehnyt fanittamisesta taidetta", sanottiin blogistani. Hmm... no, "fanitetaan" sitten hieman lisää (jatkossa aionkin sitten keskittyä vain ilmiöiden haukkumiseen - aloittaen sinusta, kommentin esittäjä!).

Cameron Crowen Melkein julkkis (2000) kertoo muuten aika lailla fanittamisesta. Ja siksi minä fanitan sekä Crowea että Melkein julkkista. Tai siis erityisesti niitä kuin seitkytlukulaisuuteen fanituskulttuuriin syntyneitä näyttelijöitä; Kate Hudson, superihku Zooey Deschanel, Anna Paquin... Billy Crudup, Jason Lee, Patrick Fugit ja ruman, epämiellyttävän läskin luonnenäyttelijä Philip Seymour Hoffman. Vielä kermana kakun päällä hyvää tahtova kodin hengetär, päähenkilön äityliini Frances McDormand. Ah!

Ja tietenkin se Spinal Tap -henki. Ja sen kliimaksi, kun tähtikitaristi ("mystinen kitaristi, niin kuin Keith Richards tai Jimmy Page") esittää kultaista jumalaa happopäissään. Viimeiset sanat: "I'm on drugs!" Kuin suoraan Oscar Wilden kynästä!

Kliffa filkka. Näin tänkin jo skloddina Krunikassa. Eri nastaa nähä uudestaan. Ei muuta ku Tasavallan pressa grammariin ja joraamaan (vaikka ravintola Budapestiin, se on auki jopa yhteen)! Ja mä lopetan röökaamisen heti kun aski maksaa yli kolme markkaa.

Crowe on muuten mahtijäbä. Tai eihän C.C. ole ohjannut kuin pari hyvää filmiä (Melkein julkkis ja Vanilla Sky, 2001), mutta mikäli osakaan Melkein julkkiksesta pitää paikkansa - sen kun pitäisi olla ohjaajan omaelämäkerrallinen -, on miehen elämä ollut - hmm... vähintäänkin mielenkiintoinen. Lapsineroksikin häntä on aikanaan haukuttu.

Tunnisteet:

Kirjavuosi 2005 henkilökohtaisesti koettuna, II osa

Niin siis oikeastaan tässähän ei ole kyse kirjavuodesta 2005, vaan kirjoista jotka minä luin vuonna 2005. Harhaanjohtava otsake.

Mika Waltari: Vieras mies tuli taloon. Pienoisromaani. Puuduttava. Huono.

Umberto Eco: Foucaultin heiluri. Meinasin ottaa kesälukemiseksi Da Vinci -koodin, ihan vain siitä syystä että ajattelin sen olevan kevyttä kirjallisuutta - tämän päättelin siitä että se oli niin suosittu. Sen sijaan minulle suositeltiin tätä Ecoa myyntipuhein siitä, että Da Vinci -koodi on paljon velkaa tälle 80-luvun Eco-bestsellerille. Joten tartuin kirjaan. Ihan kiva, sanoisin, hauska sinänsä, että pilkkaa yhtä lailla historiallisia salaliittoteorioita kuin punookin niitä. Ja en ole vielä lukenut Da Vinci -koodia, ja tuskin luenkaan. Kuitenkin, Eco on ehkä parempi asiatekstin kirjoittaja kuin romaanikirjailija.

Sjon: Skugga-baldur. Voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon viime vuonna. Kirjailija on tehnyt runoja ja sanoituksia Björkille. Mutta ei tämä kyllä mitenkään suuri romaani mielestäni ollut. Kiva pikku tarina.

Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni. Parempi kirja kuin runonsa. Todella menevä ja tapahtumarikas muistelmateos. Parhaiten ehkä kertoo miehestä se kuriositeetti, että tunnettu naistenmies mainitsee vaimonsa ja lapsensa vain ohimennen, fokusoituen lähinnä omiin maailmanmatkoihinsa.

Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja. Erittäin hyvä peruskattaus islamilaisesta maailmasta. Hämeen-Anttilalla on kuitenkin jotenkin oudosti raivostuttava tyyli; en edes osaa sanoa mikä siinä ärsyttää. Ei ehkä sujuvimmin kirjoittavia tiedemiehiä. Vai olisiko tämä tiedettä popularisoiva genre liian vaikea tarpeeksi suurille neroille...

Tunnisteet:

keskiviikkona, tammikuuta 11, 2006

Rauhan kansa




Tänään paneudummekin suhteettomasti mielenkiintoa osakseen saavaan pienehköön ja epäyhtenäiseen kansaan, nimittäin juutalaisiin. Hehän kutsuvat itseään jumalan valitsemaksi kansaksi, niin kuin noin sataseitsemänkymmentä muutakin kansaa todennäköisesti tekee ympär maailman - ja, tietysti, eräs toinen suuri naapurikansa kutsuu heitä mielellään jumalan pojan, messiaan, surmaajiksi. Uskonnothan ovat keskenään solidaarisia ja suvaitsevaisia kuin kissa ja hiiri lasten saduissa.

Paneudumme aiheeseen varsin pintapuolisesti, nimittäin teologia ei ole tänään fokuksessa. Sen sijaan haluaisin esitellä kaksi tämän kansan suurena pitämää, juuri erityisesti tuohon rauhanrakastamiseen elämänurallaan paneutunutta Israelin juutalaista. Ensimmäinen heistä on ajankohtainen terveydentilansa vuoksi ja jälkimmäinen tuttu ainakin yhdeksänkymmenen valtion poliisi- ja asevoimain päivittäisissä rutiineissa.

Ariel Sharon (s. 1928) on Israelin väistyvä pääministeri. Sharon muistetaan parhaiten sotapäällikkönä, jonka suurimpiin mainetekoihin lukeutuu Libanonin sodan aikana Sabran ja Shatilan kaupungeissa toimeenpantu verilöyly vuonna 1982 - tästä leikkisä kutsumanimi "The butcher of Beirut". Tuolloin muutama tuhat palestiinalaista siviiliä sai surmansa, ja myöhemmin Sharon todettiin henkilökohtaisesti vastuulliseksi joukkomurhaan. Hän on myös Kuuden päivän sodan ja Jom Kippurin sodan veteraani, arvoltaan kenraali, poliittisen uransa pääasiassa puolustusministeriön palveluksessa luonut.

Uziel Gal (syntyjään Gotthard Glass, 1923-2002) oli, kuten nokkelimmat saattoivat nimestä (siis "taiteilijanimestä") päätellä, Uzi-konepistoolin isä. Hän oli Saksassa syntynyt aseinsinööri, joka 1936 muutti Palestiinan brittiläiselle mandaattialueelle (Israelin valtio perustettiin palestiinalaisten maille 1947 YK:n päätöksellä). 1948 Gal kehitti Uzin, joka vuonna 1951 hyväksyttiin Israelin armeijan käyttöön ja nimettiin keksijänsä mukaan vastoin tämän tahtoa. Vuoden 2001 loppuun mennessä Uzia oli myyty yli kahden miljardin US-dollarin arvosta.

Tunnisteet:

Mediasta & markkinoinnista, III osa

"By the way, if anyone here is in advertising or marketing, kill yourself. Thank you, thank you. Just a little thought. I'm just trying to plant seeds. Maybe one day they'll take root, I don't know. You try. You do what you can. Kill yourselves. Seriously though, if you are, do. No really, there's no rationalisation for what you do, and you are Satan's little helpers, OK? Kill yourselves, seriously. You're the ruiner of all things good. Seriously, no, this is not a joke."

Näin Bill Hicks aiheesta.

Tunnisteet: , ,

maanantaina, tammikuuta 09, 2006

Väkivaltainen historia?

Väkivalta elokuvissa on ehdottomasti vaikuttavimmillaan silloin, kun se ei koskaan aktualisoidu. Olen väkivaltaisten elokuvien ystävä, mutta totisesti on sanottava, että parhaat aiheen käsittelyt ovat aina sellaiset, joissa väkivallan uhkan voi tuntea pernassaan asti, mutta sen valloilleenpurskahtamista pitkitetään - toisinaan loputtomasti.

Tätä tehokeinoahan ovat erittäin menestyksellisesti käyttäneet esimerkiksi Kummisetä-trilogia ja Sopranos-sarja sekä lukuisat muut "italoelokuvat" - Scorsese etunenässä. Parhaiten asia on kuitenkin ehkä sisäistetty Jan Guilloun romaaniin perustuvassa, Mikael Håfströmin ohjaamassa Pahuudessa, jossa liikutaan moraaliltaan keskenkasvuisten 1950-luvun sisäoppilaitoksen poikien maailmassa. Julmia ovat lapsoset, sano.

Sikäli Cronenbergin A History of Violence oli minulle hieman pettymys: ohjaajan maineen perusteella odotin kyseessä olevan pelkästä nyrkkien heiluttelemisesta erkanevan näkemyksen väkivallasta, mutta liian vähän oli mielestäni käytetty tätä väkivallan panttaamisefektiä. Kyllä, nyrkit heiluivat ja reikäraudat paukkuivat. Ruumiitakin tuli läjä. Ja jopa vanha Viggo-setä intoutui vetäsemään hieman kung fua kuin Studio Julmahuvissa ikään!

Toisaalta A History of Violencessa käytettiin toista mielenkiintoista jännityksenluojaa: elokuvan hahmoista ei voinut olla aivan varma ovatko he hyviä vai pahoja - ennen kuin elokuvan loppupuolella. Tämä loi hieman samantyyppisen jännitteen: väkivallan purkautumisesta ei tällöinkään voinut olla varma, koska henkilöhahmojen motiivit olivat hämärän peitossa.

Ehkäpä tuota aktualisoitunutta väkivaltaa olisi hieman voinut jättää vähemmälle. Liika turpaanvetäminen aiheutti sen, että elokuvan sanoma hieman kärsi; leffapalatsissa iltaa viettäneet teinikatsojat luulivat rainaa perinteiseksi turpaan-ja-puujalkavitsi-päälle -elokuvaksi. Toisaalta, kumpaa siitä tulisi syyttää, suomalaisia lastenkasvattajia vai David Cronenbergiä. (Eli: älä mene Tennispalatsiin katsomaan vakavia elokuvia, se on penskojen paikka.)

A History of Violencen sanoma oli kuitenkin mielestäni vahva ja loppu loistava.

Tunnisteet:

Taiteesta ja mukeista

Muutan Prahaan Tshekin tasavaltaan ensi kuussa viideksi kuukaudeksi. Ensimmäisenä aion mennä katsastamaan Frank Gehryn (syntymänimeltään muuten Ephraim Goldberg!) kuuluisan "tanssivan talon". Gehry on uusi Gaudi!

Mistä tulikin mieleeni taide, josta tulikin mieleeni se tosiseikka, että näin viikonloppuna maailman hienoimman mukiparin! Ystäväni oli saanut tyttöystävältään itsetehdyt mukit, joista toisessa oli Jean-Paul Sartren kuva ja toisessa - tietysti! - Simone de Beauvoirin. Mikäli Miikka tarjoaa, lupaan laittaa mukeista valokuvan tänne.

Tunnisteet:

Kirjavuosi 2005 henkilökohtaisesti koettuna, I osa

Yritin laatia listaa kaikista kirjoista jotka luin vuonna 2005, koska näin vuoden taitteessa on muodikasta laatia tällaisia listoja. Mutta tajusin tehtävän mahdottomaksi: mieleeni tulee kyllä suuri osa viimeisen puolen vuoden aikana lukemistani kirjoista, mutta ennen viime heinäkuuta lukemani kirjat eivät todellakaan muistu mieleen. En muista mitään yksityiskohtia elämästäni alkuvuodelta muutenkaan. Hmm... pitäisiköhän huolestua?

Tässä kuitenkin muutamia kirjoja. Ei mitenkään järjestyksessä. Eikä mikään näistä kyllä aivan valtavia tunteita herättänyt, mutta useat olivat kyllä sangen lukemisen arvoisia.

Erlend Loe: L. Ihmettelin hieman miksi takakannessa sanottiin että kirja saa nauramaan ääneen. Ihan kelpo höpsöttely, mutta en mä kyllä mitenkään nauruun kuolla ollut.

William S. Burroughs: Alaston lounas. Kuuluu projektiini "1900-luvun amerikkalaiset klassikot". En kyllä ihan ymmärrä klassikon statusta, Cronenbergin varsin omalaatuinen filmatisointi oli paljon miellyttävämpi. Huumeet ovat tietysti aina kiehtovia.

Michel Houellebecq: Alkeishiukkaset. Yksi parhaista löydöistä. Muistan, kuinka kirjailija tuomittiin joku vuosi sitten kotimaassaan Ranskassa antisemitistiksi, ja sehän heti herätti mielenkiintoni. Todella älykäs romaani keskenkasvuisista aikuisista.

H.P. Lovecraft: joku novellikokoelma. Cthulhu. Klassikko. Say no more.

George Orwell: Vuonna 1984 ja Aldous Huxley: Uljas uusi maailma. Kaksi todellista klassikkoa samasta teemasta, totalitaristisesti hallitusta tulevaisuudesta. Molemmat sangen naiiveja ja 1984 vieläpä hävytön ivakuvaelma kylmän sodan hengessä. Uljas uusi maailma oli parempi, niin tulevaisuudenkuvansa kuin kirjallisten ansioidensa takia.

Tunnisteet:

perjantaina, tammikuuta 06, 2006

Poliisin vaikutusvalta

Poliisi harkitsee uusien konepistoolien hankkimista

"...koska poliisi koki ongelmaksi erityistilanteissa käytetyn MP5-konepistoolin tehon ja tarkkuuden pidemmillä matkoilla.
'MP5:llä voidaan ampua maksimissaan viiteenkymmeneen metriin. Sen jälkeen meiltä puuttuu väline vaikuttaa tarvittaessa kohdehenkilöön', sanoo ylikomisario Tapani Hack sisäministeriöstä."

(HS Verkkoliite 6.1.2006)

Tunnisteet: ,

torstaina, tammikuuta 05, 2006

Ang Lee: Jäämyrsky (1997)



Kun 1990-luvulla tehdyssä elokuvassa kuvataan 1970-luvun Yhdysvaltoja ja siinä poltetaan pilveä, harrastetaan parinvaihtoa, nukutaan vesisängyssä, mainitaan pii tulevaisuuden puolijohteena ja kaulukset ovat isoja, miehillä on liivit ja vakosamettitakit, ei ajankuva voisi olla täydellisempi; eikä elokuva huono. Vielä kun lisää täydellisen lavastuksen ja kauniisti kuvatun 70-lukulaisen arkkitehtuurin, sekä aivan huikean näyttelijäcastin, saattaa käsissä olla miltei mestariteos.

Tätä tarjoaa Ang Lee, jonka Jäämyrsky tuli taas telkkarista.

Olin tämän filkan nähnyt aiemminkin, ja pitänyt siitä, mutta toisin on Ang Leen muun tuotannon laita (Syö juo mies nainen, Hiipimistään piilotteleva lohikäärmetiikeri, Hulk!?). Ei kaikki aina täsmää. Mutta arvoa ohjaajalle maailmalla annetaan, niin median kuin näyttelijöidenkin puolelta. Huomaahan sen jo Jäämyrskynkin kaartista: Kevin Kline, Sigourney Weaver, Joan Allen, Tobey Maguire, ja etenkin; mitä löytöjä (hyvin) nuoressa kaartissa! Katie Holmes (19-v.), Christina Ricci (17-v.), Elijah Wood (16-v.)! No Ricci nyt oli jo tuossa vaiheessa konkari. Mun tuleva ex-vaimo.

Vaikken aasialaisten ohjaajien (saatika näyttelijöiden) suuri ystävä olekaan, se on kuitenkin todettava että kauneuden päälle he yleensä ymmärtävät. Jäämyrskyn avain, jäämyrsky, on huikea niin juonellisesti kuin esteettisestikin. Ehkä myös meteorologisesti.

Eihän tämä muuta kuin siloita tietäni elokuvateatteriin katsastamaan Brokeback Mountainia.

Tunnisteet:

keskiviikkona, tammikuuta 04, 2006

Muutama etymologialtaan hämärtynyt kestovituttava suomen kieleen pesiytynyt syöpäpesäke yön ratoksi

Medium, media - latinan kieli taipuu näin (yksikkö, monikko). Eli toimittajantyngät ja muut Sanaa ammatikseen käyttävät, ei sanota enää mediat, eihän? Se olisi monikon monikko.

Ikärasismi - siis syrjiminen samaan aikaan sekä iän että rodun suhteen...?

Ja vielä yksi asiaan löyhästi liittyvä anekdootti englannin kielestä. Nimittäin kielenopettajatätini aikanaan manasi pohjoisamerikkalaista viihdekulttuuria suomalaislasten englanninoppimiskyvyn sabotoimisesta; yksikään poika ei oppinut taivuttamaan sanaa leaf oikein monikkoon, koska Torontossa on keksitty nimetä jääkiekkoseura Maple Leafsiksi.

Tunnisteet:

tiistaina, tammikuuta 03, 2006

Mediasta & markkinoinnista, II osa

"Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain hallituksen esityksen (HE 34/1998 vp) mukaan piilomainonnalla tarkoitetaan tavaranvalmistajan ja palvelujen tarjoajan tavaroiden, palvelujen, nimen, tavaramerkin tai toiminnan sanallista tai kuvallista esittämistä ohjelmissa, jos lähetystoiminnan harjoittajan tarkoituksena on käyttää kyseistä esittämistä mainostarkoituksessa ja jos esittäminen voi johtaa yleisöä harhaa sen luonteen suhteen."

"Televisio- ja radiotoimintalain 26 § sisältää sponsoroiduille ohjelmille asetettavat vaatimukset. --- Lain hallituksen esityksessä (HE 34/1998 vp) todetaan tältä osin, että sponsoroidut televisio-ohjelmat olisi voitava tunnistaa selvästi sellaisiksi siten, että ohjelman alussa tai lopussa esitetään sponsorin nimi tai logo. --- Sponsorin tunnus voi viitata joko yhtiön nimeen tai yhtiön tunnettuun tuotemerkkiin. --- Kun televisio- ja radiotoimintalain 21 §:n mukaan mainonta on erotettava muusta ohjelmistosta kuva- tai äänitunnuksella (katkotunnus), ei erotettava tunnus voi sisältää mainontaa, koska tällöin erottelua ei tapahdu."

Vuonna 2005 Viestintävirasto käsitteli näemmä neljä television tai radion mainontaa ja sponsorointia koskevaa katsojavalitusta - yksi Yle TV2:n, yksi MTV3:n ja kaksi SubTv:n ohjelmia koskien. TV2:n Pohjantähden alla -ohjelman ei todettu sisältäneen väitettyä mainontaa. MTV3:a ja SubTv:tä virasto huomautti piilomainontakiellon rikkomisesta Tilt.tv-ohjelmassa ja SubTv:n Once a Thief - väkivallan perinne -elokuvan kohdalla virasto katsoi sponsoroidun elokuvan rikkovan televisio- ja radiotoimintalain 21 § 1 momenttia näyttämällä sponsorien tunnuksia mainoskatkosta kertovan kuva- ja äänitunnuksen aikana.

Tunnisteet: , ,

Mistä musiikki tulee? Minne ajatukset menevät?

"Music is generated by another realm that's not ...

I could talk about it. It gets on a more intellectual level.

Basically, it's a realm of thought, where thoughts actually create life-forms. If you imagine that every thought in your head, every thought anybody's ever thought didn't just disappear. Every thought left somebody's head and went out into some faraway place in outer space. Every thought that's ever been thought exists there.

Some doctor explained to me that thoughts send out thought waves into the atmosphere, and I realized there's a realm of thought, and those thoughts end up creating life-forms and personalities within the realm of thought. Our thoughts are connected to that place and we learn from that place and that place learns from us. Every thought anybody's ever thought is there, so all knowledge is there. The characters there exist completely with all the knowledge the human race has ever had to offer in all history, but they can't do anything with that knowledge, because they're not people. They don't exist in a place of time.

It's a realm of thought. There's no time there. They can't actually write a song, or write a book, or paint a painting or anything, because they're just thoughts. They have personalities and life-forms just like we do, and they have the ability to communicate with us on a conscious level, whereas we communicate with them, but we do it all subconsciously. We don't realize it's happening."

Todella kryptistä. Mutta tätä mieltä oli yksi suurimmista, John Frusciante. Ja ikinä en oo mitään sieniä syönyt.

Tunnisteet:

maanantaina, tammikuuta 02, 2006

"Follow that car!"

Näin tänään (vahingossa, ikään kuin) elokuvan nimeltä Hellboy, samannimisen sarjakuvan mukaan. Opin muutamia asioita:

- valtion virastot, joissa käsitellään jännittäviä ja salaisia asioita, on paljon coolimmin sisustettu kuin tavalliset, tylsät valtion virastot (for no obvious reason, obviously)
- jumalat saattavat näyttää erehdyttävästi valtavilta mustekaloilta
- jumalan voi tappaa pussillisella käsikranaatteja

Toki olen jo aikaa sitten oppinut yhden asian, joka tuli kyllä Hellboystakin hyvin ilmi: sarjakuvista tehdyt elokuvat kusee (ei hunajaa). Paitsi ne, joita ei juurikaan ole sidottu sarjakuvaan, eli Cronenbergin A History of Violence ja sieluntoverinsa.

Note to self: noudata yhä vanhan ja hyvän Kubrickin antamaa neuvoa; hyvistä kirjoista ei tule hyviä elokuvia, huonoista kirjoista voi tulla. Mutta huonoista kirjoista - tai huonoista sarjakuvista - ei siis näemmä kuitenkaan välttämättä tule hyviä elokuvia. Eli oikeastaan tämä neuvo tulikin tässä vain todistettua yksisuuntaiseksi. Mikä ei tietysti ehkä yllätä ketään. Point of no point.

Ns. leffaenglanti, eli tuo mitä tuossa ylläkin muutaman fraasin verran on esitelty, on muuten kiinnostava asia. Hellboyssapa vasta leffaenglantia viljeltiinkin, puujalkavitsiä puujalkavitsin perään. Kuin dejavu erään "amerikkalaisen" kuvernöörin muinaisesta "elokuvaurasta". Tai mikä dejavu, eikös se ole nykysuomessa bon voyage -ilmiö.

Eräässä Seinfeldin jaksossa kerran George (Jason Alexander) sanoi jonkun fraasin, joka korvaani kuulosti ihan tavalliselta amerikanenglannin toteamukselta. Mutta seuraukset olivat hirveät: Jerry ja Elaine alkoivat pilkata Georgea siitä, että hän puhuu leffaenglantia, jota heidän mielestään ei normaalit nykkiläiset oikeasti puhu.

Eli: mitä jos meidän kielenopettajamme, televisio ja sen jenkkileffat, opettavatkin meille "vääränlaista" englantia? Mitä jos suomalaisen mennessä matkailemaan englanninkieliseen maailmaan tälle vain nauretaan pilkallisesti kun hän luulee olevansa sangenkin kielitaitoinen?

Otsikon fraasin tokaisi eräs toverini kerran tukholmalaisessa taksissa muutaman lasillisen otettuaan, kun seurueemme muut jäsenet olivat astuneet edellämme olevaan taksiin.

Tunnisteet:

Suuri Viemäri

Näin internetiä ahkerasti kaikuluotaavana valaana tahtoisin uuden vuoden kunniaksi nostaa esille eräät nettisivut, jotka ovat mielestäni olleet uraauurtavat suomalaisen rockmusiikin ja tietoyhteiskunnan saatanallisessa liitossa.

Orkesteri nimeltä CMX on nimittäin ollut tiedon valtaväylillä pidempään kuin moni muu. Lisäksi heidän sivuillaan on ollut vuosien saatossa jos minkäkinmoista avartavaa toimintoa & puuhaa, eikä pelkästään sitä samaa tylsää kökköä mitä kaikkien musiikkiaktien internetsivuille, ts. diskografia ja muutama medialle tarkoitettu promokuva.

Tällä hetkellä tämä on parasta. Joku voisi sanoa, että siinä ei ole mitään kovin kekseliästä että bändiltä saa kysyä ja he vastaavat, mutta onpahan hauskaa luettavaa! Katsasta ja hämmästy!

Tunnisteet: ,