torstaina, maaliskuuta 30, 2006

Paluu asialinjalle: askarrellaan ydinpommi

Ydinpommi on, vastoin yleistä harhaluuloa, helppo valmistaa. Tietysti, jos olet terroristi ja päämääräsi on vain kylvää terroria viljalti, voit helposti kirjekurssin kemianopinnoilla valmistaa kemiallisen aseen, mutta tyylikäs tuhoaja käyttää ydinpommia. Ydinpommi ei ole, toisin kuin jotkut väittävät, menneen talven lumia. Itse asiassa uskoisin, että se on ensi (ydin)talven kuuminta hottia!

Ydinpommin valmistamisen kriittisin osa on varsinainen ydinmateriaali: tarvitset joko 50 kilogrammaa plutoniumia tai vaihtoehtoisesti 45 kilogrammaa rikastettua uraania (mielellään isotooppia 235). Tätä materiaalia pitäisi kuitenkin olla markkinoilla, sillä Neuvostoliiton hajotessa sitä katosi sen verran, etten usko kaiken hävinneen Libyaan ja Pohjois-Koreaan.

Ydinpommin rakenne on simppeli: putken toiseen päähän asetetaan uraani, ja toiseen päähän pienempi palanen samaa ainetta. Tarkoitus on pommittaa (pienen räjähdepanoksen avulla) pienemmällä kappaleella isompaa kappaletta, jolloin toivon mukaan käynnistyy ydinreaktioiden ketjureaktio. Tätä kutsutaan ns. tykkimalliksi putkimaisen olomuotonsa tähden. (Plutoniumpommin rakentaminen tykkimalliksi, tai muutenkin, on hankalampaa, ja koska kyseessä on nyt vasta askartelun alkeiskurssi, keskitymme yksinkertaisempaan uraanipommiin.)

Tässä siis yksinkertaisimmillaan ydinpommin periaate. Tuhovoiman lisäämiseksi Hiroshiman ja Nagasakin (joista ensimmäinen oli uraani-235:stä valmistettu tykkimalli ja jälkimmäinen plutoniumpommi) räjäytettiin 550 metrin korkeudessa. Kotiterroristille riittänee maassa räjäyttäminenkin, mutta tällöin tuhovoima tietysti jää pienemmäksi rakennusten ja maastonmuotojen takia.

Mikäli et itse jaksa alkaa askarrella omaa pommia, voit tietysti yrittää ostaa sellaisen valmiina. Venäläinen kenraali Aleksandr Lebed totesi kymmenisen vuotta sitten, että Neuvostoliiton hajotessa puna-armeijalta katosi noin kahdeksankymmentä matkalaukkukokoista ydinpommia.

Münchenin rautatieasema on kuulemma hyvä paikka shoppailla aseita, ainakin tankkeja ja kranaatinheittimiä sieltä saa. Ydinaseista en mene takuuseen.

keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2006

Tämähän menee ihan hulivilinäksi!

Haiku keskiviikoksi:

laupias taivas
katolta tippuu vettä
menen yöpuulle

Tunnisteet:

lauantaina, maaliskuuta 25, 2006

Eroottinen jatkokertomus, III ja viimeinen osa: Pidä tuolista kiinni, Marjaliisa!

He molemmat tiesivät etteivät tulisi näkemään toisiaan enää koskaan.

Laiva töräytti torveaan, ja Marjaliisa huiskutti silmät kyynelissä kohti valtamerta kaikkoavan Pekan perään. Heti kun Pekka oli purkautunut ravistellun ykkösoluen tapaan Marjaliisan hempeyden hedelmätarhaan, oli tämä tiennyt, että tästä kiihkeästä ja pikaisesta rakkauden pöytätennisottelusta syntyisi lapsi, rakkauslapsi, joka toivottavasti pääsisi tavalliseen kouluun toisin kuin isänsä aikoinaan, valmistuisi aikanaan kunnolliseen ammattiin ja pääsisi ehkä jopa naimisiin.

Marjaliisa oli nauttinut jokaisesta kolmesta ja puolesta minuutista, jonka hän oli Pekan ennen oikeussalia tuntenut: tämän vahvat käsivarret vääntämässä Marjaliisan käsivarsia selän taakse, kuuman sykkivä lemmenase tunkeutumassa aivan vääriin paikkoihin huonolla menestyksellä, Marjaliisan kirkuva äiti syöksymässä mattolaiturille, Pekka pakenemassa housut kintuissa Marjaliisan äitiä ja myöhemmin poliisia... Marjaliisan sisällä kävi lämmin tunteen kuohahdus noita tapahtumia muistellessa.

Ensi perjantaina Marjaliisa täyttäisi kolmetoista vuotta. Hän saisi syntymäpäivälahjaksi uuden pyörätuolin, sellaisen sähkömoottorilla toimivan.

Pekkaa odottivat aivan uudenlaiset haasteet vankilasaarella.

Tunnisteet:

Eroottinen jatkokertomus, II osa: Erektio, penetraatio, ejakulaatio

Tapahtui erektio, penetraatio ja ejakulaatio.

(jatkuu...)

Tunnisteet:

perjantaina, maaliskuuta 24, 2006

Eroottinen jatkokertomus, I osa: Kiihkoa Kaustisten tapaan

Pekka hiveli vaivihkaa housujensa etumusta. Hän oli kyllä huomannut Marjaliisan katseen. Mattolaiturilla ei ollut ketään muutakaan, jolle tuo merkitsevä katse olisi ollut tarkoitettu.

Pekka kyllä tiesi miten nämä hommat toimivat. Hänellä oli kattava kirjasto saksankielisiä opetusvideoita kotona, joissa nämä tilanteet olivat arkipäivää. Saksaa Pekka tosin ei ymmärtänyt, eikä videoissa useimmiten ollut tekstitystä. Hän ei kuitenkaan uskonut menettäneensä paljoa; Jallustakin hän luki vain kuvatekstit.

Hän lähestyi Marjaliisaa väkevin askelin, itsevarmoine ryhteineen. Koko yhdeksäntoistavuotisen elämänsä hän oli harjoitellut - oikealla ranteella - tätä tilaisuutta varten.

Marjaliisa huomasi Pekan lähestyvän, ilman paitaa, olihan kuuma marraskuinen päivä. Hän hivuttautui istumaan paremmin pyörätuolissaan. Marjaliisa oli lukinnut katseensa Pekan epämuodostuneeseen vasempaan olkapäähän. Mattojen pesu oli saanut jäädä.

Pekka tarttui terveellä kädellään tiukasti Marjaliisaa palmikoista ja kiskoi tämän mattolaiturin paneeleille. Marjaliisa voihkaisi, kiihotuksesta kai. Pekka otti tukevan painiotteen ja hivutti kesähousunsa polviin.

(jatkuu...)

Tunnisteet:

Sanakirja

jedno pivo, prosim (tsekki) = yksi olut, kiitos

sympaattinen (suom.) = ressukka, henkilö, josta ei keksi mitään muuta positiivista sanottavaa esim. Mika Häkkinen

keittolounas (suom.) = päiväkänni ex tempore

die Muschi (saks.) = naaraspuolisen ihmisen lisääntymiselimet

äpaska (Tuomas) = paskempi kuin paska

der Kugelschreiber (saks.) = kuulakärkikynä

sohva = joukkoistuin

Rod Stewart = Tommi Läntinen

Tunnisteet:

keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2006

Maailman energiaongelmiin ratkaisu odottamattomalta taholta

"Ydinvoima on diskriminoitua ja siihen suhtaudutaan fundamentalistisesti."

Näin eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd) HS Verkkoliitteen mukaan 21.3.2006. Miten tämä ei mielestäni oikein sovi Lipposen suuhun? Yrittääköhän hän sanoa, että nämä ovat niin monimutkaisia asioita, että maallikkojen ei kannata edes yrittää puhua näistä? Että kun ydinvoimasta puhutaan, siitä sopii vain teknokraattien puhuman ja "teknillisellä" sanastolla? Vierasperäiset sanat ovat Lipposen mielestä "sivistyssanoja", jotka siis ilmaisevat sivistystä? Ja tällä lauseella maailman energiansaantiongelmat on ratkaistu?

Paavo Lipposen habituksessa on muutenkin tapahtunut kammottavaa degeneraatiota (huomaa, että pönkitän omaa ekspertiisiäni viljelemällä pseudodeskriptiivistä kieltä). Kun pääministerin tehtävät jäivät, Lipposesta kuoriutui pahasti vallan pöhöttämä, katkeroitunut maailmanhallitsija, joka jäi ilman lopullista kruunua. YK:n pääsihteeriys, USA:n presidenttiys ja Enterprisen kapteenius karkasivat käsistä, vaikka hakija oli parasta A-ryhmää. Pienessä Suomessa ei ymmärretty todellista johtajaa.

Uran seuraava, looginen vaihe oli jättäytyä puolueen johtotehtävästä ja vetäytyä "eläkevirkaan" eduskunnan puhemieheksi. Puhemiehen postihan on maamme kolmosvirka presidentin ja pääministerin jälkeen, mutta suuren yleisön mielessä se ei ole mitenkään hohdokas paikka. Eduskunnan suuren salin korkeimmalta jakkaralta Lipponen on nyt murahdellut omia reaalimaailmasta täysin vieraantuneita ja yleensä varsin synkkiä kommenttejaan palauttaakseen kuria suomalaiseen poliittiseen elämään ja viestittääkseen, että Suomi ja maailma olivat typeriä kun eivät huomanneet Suomen suurimman vesipalloilijan potentiaalia täysimääräisenä.

Vetäytyessään pääministerin ja puolueen puheenjohtajan paikoilta Lipponen totesi poliittisen aktiiviuransa olevan loppumaisillaan ja keskittyvänsä tulevaisuudessa kirjoittamiseen. Hän siis antoi ymmärtää, että nurkkapöydästä kajahtaa, kun hänellä ei enää ole vastuullaan vastata SDP:n tai hallituksen kuvan puhtoisuudesta. Odotan yhä tuota veretseisauttavaa opusta.

Tunnisteet: ,

maanantaina, maaliskuuta 20, 2006

Hattu päästä tai se naulataan siihen ikiajoiksi



Vlad III, lisänimeltään Vlad Tepes eli Vlad Seivästäjä, toimi nykyiseen Romaniaan kuuluvan Valakian hallitsijana vuosina 1448, 1456-1462 ja 1476. Ruhtinaana Seivästäjä tuli tunnetuksi siitä, että vastusti menestyksekkäästi ottomaanien valtapyrkimyksiä Valakiassa. Mutta tunnetuksi meille hän tuli muista syistä.

Vlad III käytti itsestään myös nimeä Vlad Draculea, surmatun isänsä ritarikunnan, Lohikäärmeen ritarikunnan mukaan. Kirjailija Bram Stokerin on sanottu pitäneen Vlad Seivästäjää kreivi Draculansa esikuvana; Seivästäjästä kerrotaan muun muassa, että hän olisi dipannut leivänpaloja vastustajiensa vereen.

Kuitenkin verenjuonti oli pientä. Turkkilaiset alkoivat kutsua Vladia Seivästäjäksi, koska tällä oli tapana surmata vääräuskoisia tuikkaamalla kolmimetrisen seipään elävän uhrin peräaukkoon ja nostaa seiväs tämän jälkeen pystyyn maahan. Oli tärkeää, että seiväs ei ollut liian terävä, ja seipään kärki myös usein öljyttiin. Uhri kuoli vasta useiden tuntien tai jopa päivien kuluttua tuskallisen kuoleman valuessaan seivästä pitkin, kunnes joko verenhukka tai sydämen saavuttanut seipään kärki koitui kohtaloksi. Vlad oli tunnettu paitsi julmuudestaan taistelukentällä myös julmuuksistaan vapaa-ajalla. Seivästämistä käytettiin myös kotimaisiin poliittisiin vastustajiin, ja tarinan mukaan valtakunnan köyhyyttä poistettiin polttamalla kaikki kerjäläiset. Tarinoita on myös siitä, että ollessaan vankeudessa Vlad harjoitti mielitekojaan pyydystämillään hiirillä ja linnuilla, joihin tuikki pikkuruisia puuseipäitä. Seivästämisen lisäksi vallan pitämisen metodeihin kuuluivat muun muassa elävältä keittämiset, nylkemiset, sukupuolielinten silpomiset, ruumiinosien amputaatiot sekä hattujen naulaamiset päähän.

Vlad Tepeksen uhreja oli kymmeniätuhansia. Vuonna 1459 Vlad juhlisti Pyhän Bartolomeuksen päivää elokuussa pystyttämällä jopa 30 000:n seivästetyn metsän Brasovin kaupungin ulkopuolelle ja asettamalla oman päivällispöytänsä seivästettyjen keskelle. Suurin osa Vladin uhreista olikin ns. kotimaisia vihollisia: transylvanialaisia ja valakialaisia poliittisia vastustajia, kauppiaita, virkamiehiä.

Vlad Tepeksen kuolemasta on erilaisia versioita, mutta kaikenkaikkiaan hän joutui ahtaalle pienen armeijansa kanssa, ja lopulta Vladin pää vietiin ottomaanien keisarille näytille. Tepes oli noin 45-vuotias.

Tunnisteet:

Työllistämistä Tsekinmaalla

Tsekissä työllistetään. Tosin kammottavalla palkalla, sellaisella, että sillä kannattaakin työllistää vaikkapa automatisoinnin sijaan. Tässä muutamia esimerkkejä sarjasta "worst job in the world". Ja tietäisittepä - nokkelimmat pokkelimmat voivat vain arvailla - miten kehnoja näitten työläisten palkat ovat:

Kauppa. Supermarketeissa pyörii kaikenlaista, todella huonosti motivoitunutta palveluammattilaista. Palvelu on huonoa; mutta teepä itse muutaman sadan euron kuukausipalkalla vaikkapa hedelmien punnitsijan tointa. Siis hedelmäosastolla on ihminen, jonka edessä on kolme vaakaa. Asiakas kerää hedelmänsä pussiin ja asettaa ne vaa'alle. Vaakamies painaa asiaankuuluvaa nappia ja länttää hintalapun pussin kylkeen. Toinen hieno toimi on pullonpalautusvastaava. Tiskin takana päivystää muutama ukko, jotka ottavat vastaan ja asettelevat koreihin palauttamasi pullot. Ja tulostavat kuitin palautuksesta kassalla näytettäväksi.

Yliopiston asuntola. Paljon väkeä työssä. Asuntoloissa on respat, joissa on vähintään yksi ihminen töissä ympäri vuorokauden. "Office hours" tarkoittaa, että respassa on myös toinen henkilö. Hän on toisen esimies, jolla on avain toimistoon. Eli hän voi ottaa vastaan rahasuorituksia (mm. vuokra maksetaan käteisellä). Sitten on vartija, jolla on oma koppi ja joka on työssä luonnollisesti vain yöaikaan. Ja hän, kun ei saa opiskelijoiden kekkereitä keskeytettyä, katkoo sähköjä lyhyiksi hetkiksi yöaikaan koko asuntolasta. Todella arvostettu ja järkevä toimi. Kellarikerroksessa on tiski, jossa otetaan vastaan likaisia lakanoita ja annetaan vastineeksi puhtaita. Tiskillä on luonnollisesti yksi täti. Lisäksi on läjäpäin siivoojia ja roskien kuljettajia. Kauhea hyörintä koko ajan.

Jääkiekko-ottelu. Parasta hupia koko maassa aiheuttavat todella vähäpukeiset tyttöset, jotka pitemmillä pelikatkoilla luistelevat harjaamaan maalivahtien alueita! Todella hyödyllistä ja antoisaa. Suomessa tämä olisi seksististä. (Sen sijaan cheerleadereilla on villapaidat, koska hallissa on niin kylmä.)

Tunnisteet:

lauantaina, maaliskuuta 18, 2006

Perjantai-illasta ammentavaa elämänviisautta

Lauantaisin on vaikea uskoa elämään & ihmiseen.

Tunnisteet:

perjantaina, maaliskuuta 17, 2006

Opettelemme kulttuureja, III osa: saksalaiset

Saksalaiset eivät pidä siitä, että heille puhuu saksalaisista stereotypioista: nahkahousuista, hapankaalista ja säntillisyydestä. Sen sijaan sanan 'lebensraum' voi huoletta sujauttaa keskusteluun kuin keskusteluun!

Saksalaiset ihmettelevät maansa mainetta tylsänä maana. He eivät ymmärrä, että Suomen näkökulmasta esimerkiksi Tshekki, Unkari, Ranska ja Englanti ovat kaikki mielenkiintoisempia matkakohteita kuin Saksa. Lisäksi saksalaiset eivät ole tietoisia siitä faktasta, joka Suomessa on hyvin selvillä, eli että saksa on itse asiassa makuuhuoneen kieli; saksalaisten mielestä pornografiateollisuus ei ole heidän maassaan mitenkään erityisen merkittävää.

Me suomalaiset tiedämme myös paljon paremmin Saksan aseman homo- ja teknomaana, sekä sen että kyseessä ei ole varsinaisesti mikään hauskanpidon kotimaa. "Harmaa Saksa" tai "Saksa on paska maa" eivät kuulosta saksalaisista mitenkään kuvaavilta lausunnoilta.

Saksalaisille ei opeteta koulussa sotahistoriaa.

keskiviikkona, maaliskuuta 15, 2006

Bob Dylan: Chronicles volume one (2004, Simon & Schuster UK Ltd)

"The press never let up. Once in a while I would have to rise up and offer myself for an interview so they wouldn't beat down the door. Usually the questions would start out with something like, 'Can we talk further upon things that are happening?' 'Sure, like what?' Reporters would shoot question at me and I would tell them repeatedly that I was not a spokesman for anything or anybody and that I was only a musician. They'd look into my eyes as if to find some evidence of bourbon and handsfuls of amphetamines. I had no idea what they were thinking. Later an article would hit the streets with the headline 'Spokesman Denies That He's a Spokesman.'"

Tunnetusti mediakielteinen lauluntekijä pääsee kirjoittamassaan omaelämäkertateoksessa kertomaan itsestään ja läheisistään juuri ne asiat, jotka itse haluaa kertoa. Mies, joka on tunnettu totuuden vääristelemisestä, tarinoiden kertomisesta ja valehtelemisesta haastattelijoille, kirjoittaa sujuvasti tarinaa, josta tietenkään ei voi missään vaiheessa olla varma onko se totta eli eikö. Hyvä tarinaniskijä kuitenkin. Suuri lyyrikko, jolle aivan eri asiat ovat kertomisen arvoisia kuin mitkä suuri yleisö haluaisi hänen elämästään kuulla. Turha odottaa herkullisia paljastuksia.

Tunnisteet: ,

Aamuyö Prahassa

Tunnisteet:

Opettelemme kulttuureja, II osa: meksikolaiset

Meksikolaiset ovat viihdyttävää ja puheliasta kansaa. Kansainvälisen seurueen viihdyttäjän rooli lankeaa automaattisesti ja luonnollisesti meksikolaisen harteille.

Meksikolaiset eivät tunne ns. kiusallisia hiljaisia hetkiä: he ottavat nuo hetket nopeasti haltuunsa ja täyttävät ne tarinoilla ja huumorilla. He ovat viimeisen päälle seuramiehiä, jotka tykkäävät juoda viinaa (meksikolaisilla on paljon viinanjuontiin liittyviä sääntöjä ja ohjeita) ja kosketella ja suukotella ja halailla toisiaan. Meksikolaismiehiltä luonnistuu myös naisten koskettelemisyritykset: he ovat peräänantamattomia.

Meksikolaiset ovat fanaattisia jalkapallon suhteen ja eivät tunne Mexico Cityä vaikka olisivat asuneet siellä koko elämänsä.

tiistaina, maaliskuuta 14, 2006

Opettelemme kulttuureja, I osa: ukrainalaiset

Ukrainalaiset juovat vodkaa aterioillaan ja tavatessaan ystäviään. Ukrainalaiset eivät kuitenkaan juo juopuakseen; päinvastoin, vodka on vain pakollinen paha, joka täytyy olla maljan nostamiseen. Eli siinä missä suomalaiset nostavat maljaa juodakseen, ukrainalaiset juovat nostaakseen maljaa. Aina, kun ukrainalaisella on jotain tärkeää ja/tai tunteellista sanottavaa, hän nostaa maljaa puheen kera.

Tämä kuitenkin johtaa käytännössä siihen, että kun humalatila alkaa hallita ruumista ja mieltä (ja trust me, se alkaa: ukrainalainen vodka ei ole mitään lasten leikkiä!), jotain tunteellista sanottavaa on koko ajan jollakin. Ja jos ei ole ja suuta alkaa kuivaa, sitä on keksittävä, koska vodkaa ei saa juoda ilman että joku pitää pienen puheen. Tämä taas johtaa siihen, että maljapuheiden laatu väistämättä heikkenee humalatilan vallatessa alaa. Mikä ei tietenkään välttämättä haittaa ketään, koska kaikki seurueen jäsenet ovat luonnollisesti samassa tilassa.

Ukrainalaiset ovat iloluonteista ja vahvavatsaista kansaa.

Beam me up, Scotty!

Tänään askarrellaan "cloud buster".

Cloud buster on laite, joka on tarkoitettu puhdistamaan ilmakehää hyvän energian avulla. Tällaisen voit askarrella kotona ja asettaa sen osoittamaan taivaalle, jolloin lähiympäristön ilmasto puhdistuu kemikaalivanoista, massahypnoosipulsseista ja ilmansaasteista, joita salamyhkäinen hallituksemme ilmakehään struuttaa valtaväestön kurissa ja nuhteessa pitämiseksi.

1. Säilykepurkista ja kvartsista tai kristallista rakennetaan ensin "base" eli orgoniittigeneraattori, cloud busterin ns. moottori. Yksinkertaisimmillaan riittänee, että laittaa energianlähteenä toimivan kristallin säilykepurkin pohjalle.

2. Cloud busterin putkien, joilla tähdätään taivaalle ja ruiskutetaan hyvää energiaa atmosfääriin, tulisi olla mielellään kuparia. Asettele kuusi tällaista noin metrin mittaista putkea törröttämään säilykepurkkiin.

3. Hautaa säilykepurkki maahan niin, että vain putket osoittavat taivaalle.

Tässä cloud buster yksinkertaisimmillaan. Maahan haudatussa säilykepurkissa maaginen kivi muodostaa hyvää energiaa, jota putket ampuvat taivaalle. Kupari on hyvä materiaali hyvän energian johdattamiseen. Maahan hautaamisella varmistetaan se, että cloud buster hyödyntää myös Äiti Maan hyvää energiaa.

Oikein rakennetun kuusipiippuisen cloud busterin kantaman pitäisi olla noin 50 kilometriä; Helsingissä ei siis montaa tarvita ilmanlaadun ja ilmapiirin parantamiseksi. Kaikki vaan askartelemaan! Ei hallitus kohta enää kuumota kemikaaliruiskutuksillaan...! Hyvää Elämää!

lauantaina, maaliskuuta 11, 2006

Pahkasika R.I.P.

-Ota koppi!, mies sanoi ja heitti koiralleen asumuksen.

Tunnisteet:

perjantaina, maaliskuuta 10, 2006

Torstai-illan novelli

Kesken hissimatkan pikkolo otti univormunsa taskusta pienenpienen huilun ja alkoi soittaa yksinkertaista sävelmää. Loistohotellin hissin kaikki kahdeksantoista matkustajaa käänsivät päitään kummeksuen ja hieman vaivaantuen pikkolon, lyhyenlännän nuoren miehen suuntaan.

Oltiin jossain viidennentoista kerroksen tietämillä, matkalla ylöspäin.

Kahdeksannentoista ja yhdeksännentoista kerroksen välissä pikkolo pysäytti hissin kerrosten väliin punaisesta napista paneelissa.

Kaksikymmentäneljä tuntia myöhemmin vain kolme hissin matkustajaa oli saatu tunnistettua kellon ja korujen perusteella. Hammaskuvat ja ruumiintunnistamisyksikkö olivat matkalla paikalle. Poliisi uskoi, että tulipalo oli alkanut räjähdyksenomaisesti suljetun ja pysähtyneen hissin oven pielestä, suunnilleen siitä, missä pikkolo normaalisti seisoi. Yhdeksäntoista uhria olivat palaneet pahoin ja nopeasti.

Edesmenneen pikkolon kotoa, pienestä yksiöstä kerrostalon kellarikerroksessa, löytyi tarvikkeita napalmin ja palopommien valmistamiseen, kioskikirjallisuutta, hampurilaispapereita sekä pornografista materiaalia.

Itsemurhaviestiä ei löytynyt.

Tunnisteet:

keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2006

Varo tai mä tuun kyljestä sisään

"Viime vuosien menestyksekkäin suomalaispainija Marko Yli-Hannuksela pohdiskelee, mennäkö kylkileikkaukseen vai ei.

- Pystypaini sujuu kivuitta, mutta mattopainissa kylkiin sattuu joskus aivan kamalasti, Yli-Hannuksela sanoo."

(Yle teksti-tv s. 206 8.3.2006)

Vaimo ilmeisesti valitellut aviovuoteessa.

Tunnisteet:

tiistaina, maaliskuuta 07, 2006

Voi voi, kirjoitin juuri niin hävyttömän jutun etten edes itse kehdannut julkaista sitä täällä. Kauheaa, sisälläni vellovat ristiriitaiset tunteet! Olen itse itseni sensuuri!

Juttu sisälsi sisäisiä verenvuotoja, kiduttamista, kotieläimiä ja laitonta väkivaltaa. 'Nuff said.

Tänään on ollut näemmä outo päivä.

Tunnisteet:

Modifioitu vitsi

Yritin eilen piristää masentuneen oloista saksalaista ystävääni. Päätin modifioida vanhan suomalaisen vitsin saksalaisiin tarpeisiin. Näin se meni:

An American, a Russian and a German guy went to a brothel while visiting Prague. Soon they found out they didn't have any money left after a rough day of boozing. The Madame of the brothel liked the men, though, and decided to let the foreigners have some fun for free with herself, on one condition: the men should recognize the faces on the tattoos in the Madame's inner thighs first. Well, first went in the Russian, and the Madame spread her legs wide open.

"The guy in the left is Mihail Gorbatshov, but I don't recognize the other...", said the Russian, and didn't get any nookie. In went the German:

"That is Helmut Kohl on the right, but no, I don't know the other guy." So, no fun for the German either. It was the American's turn, and Madame spread her legs once again for the American to see the tattoos in her thighs. The American watched closely, and said:

"Well I don't know the sound engineers beside him, but the one in the middle is definetely Rod Stewart!"

...

Arvatenkaan vitsi ei saavuttanut kummoistakaan suosiota. Johtuikohan se kielimuurista, huonosta modifioinnista vaiko siitä että vitsi on ihan saatanan paska kielellä kuin kielellä?

(Niille, jotka eivät tiedä: alkuperäisessä vitsissä loppuhuipennuksesta vastaa Tommi Läntinen)

Tunnisteet:

Askarrellaan eläimillä

Tänään pureudumme paradoksiin nimeltä hiiret. Hiiret ovat ihmisen kannalta tuhoeläimiä, jotka lisääntyvät vilkkaasti ja elävät miltei kaikkialla maailmassa, elinoloissa joissa moni muu nisäkäs ei selviäisi. Tuhoeläinstatuksesta huolimatta jotkut rikkaat luonnosta vieraantuneet länsimaalaiset pitävät hiiriä ns. "söpöinä". Monet muut yrittävät tappaa hiiret asunnoistaan hiirenloukuilla.

Tähän aktiviteettiin on yhdistetty sopivasti molempia suhtautumistapoja hiiriin.

1. Mene eläinkauppaan ja osta tavallisia hiiriä. Hiiret, joita myydään mm. käärmeiden ruoaksi, eivät maksa montaa euroa.

2. Mene kotiisi ja päästä hiiret kellariisi vapaaksi.

3. Sammuta valot ja jää seuraamaan valonvahvistinlasit päässäsi, kuinka nopeasti hiiripopulaatio tuhoutuu järjestelmällisesti ja viekkaasti asettelemiisi hiirenloukkuihin.

4. Tyhjennä hiirenloukut kompostiin.

sunnuntaina, maaliskuuta 05, 2006

Dekadenssi

"[Britannian pääministeri Tony] Blair kertoi lauantai-iltana esitetyssä tv-show'ssa, että sai omatunnoltaan ohjausta ennen Irakin sotaan lähtöä. Omatuntoa ohjasi puolestaan Jumala."

(HS Verkkoliite 4.3.2006)

Tähänkö on taas tultu?

Tunnisteet: ,

lauantaina, maaliskuuta 04, 2006

Hajahuomioita Prahasta, II osa

1. Kaikki (suomalaisittain katsottuna) ulkomaalaiset ihmettelevät miksi Suomessa pitää muka opetella kahta (tiettyä) kieltä koulussa, pakotettuna. Ei voi kuin aina yhtyä heidän ihmettelyynsä.
2. Kunnon sotamies Svejkin kantakapakka on nimeltään U Fuku tai jotain sellaista. Ravindelli on perustettu vuonna 1499. Siellä on todennäköisesti Prahan kallein bisse (60 korunaa eli n. kaksi euroa).
3. Absintti on tosimiesten juomaa. Enkä todellakaan tarkoita sitä vihreää litkua mitä Suomesta saa.

Tunnisteet:

torstaina, maaliskuuta 02, 2006

How bad can your life get?

"I am helpless.
I am stupid, and all I do is want and need things.
My tiny life. My little shit job. My Swedish furniture. I never, no, never told anyone this, but before I met Tyler, I was planning to buy a dog and name it 'Entourage'.
This is how bad your life can get.
Kill me.
I grab the steering wheel and crank us back into traffic.
Now.
Prepare to evacuate soul.
Now."

(Chuck Palahniuk: Fight Club. Vintage 1997)

Tunnisteet:

keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2006

Hajahuomioita Prahasta, I osa



1. Mummot ovat pahimpia niin epäkohteliaisuudessa kuin viiksissäkin mitattuna.
2. Prahan arkkitehtuuri on miellyttävä sekoitus 1300-lukua ja modernismia. Ei sosiaalidemokraattisessa Suomessa saisi uutta ja vanhaa sekoittaa.
3. Miellyttävää huomata, että amerikkalaiset yksilöt ihan oikeasti levittävät sitä huonoa kuvaa kansastaan henkilökohtaisella tasolla, se ei olekaan pelkkä imperialistinen hallitus joka sitä tekee. Kukaan yliopistolla ei pidä amerikkalaisista opiskelijayksilöistä.
4. Yökerhot ovat auki läpi yön ja niissä hengitetään nenän kautta leivinjauhetta.
5. "Brittituristi" on täälläkin synonyymi mauttomuudelle, vulgääriydelle, strippiluolille ja huonoille ravintoloille ja menopaikoille.
6. Graffitikulttuuri on todella eläväistä.

(Kuvassa mainitsemani "Tanssiva talo".)

Tunnisteet: