Todellisuus on pakenevaa

"Seksuaalista häirintää tapahtuu myös Euroopan unionin parlamentissa. Euroedustaja Eija-Riitta Korhola (kok) kirjoittaa blogissaan italialaisen kollegan ehdotelleen hänelle seksiä.

'Madam Korhola, minun mielestäni meidän pitäisi viettää yö yhdessä', mies sanoi Korholalle muutama vuosi sitten.

Korhola sanoo ymmärtäneensä vasta jälkeenpäin, että ehdotus oli seksuaalista häirintää.

'Ehdotus oli aivan liian mutkaton, jotta tilanteesta olisi tajunnut ahdistua.'"

(HS Verkkoliite 6.2.2008)

Mieleen tulee etsimättä ajatus 'häirinnän' märittelystä. Mikäli härittävä itse ei ymmärrä juuri tulleensa häirityksi, seksuaalisesti tai miten vaan, voiko silloin olla kyse häirinnästä? Eihän MEP Korhola häiriintynyt, varsinaisesti. (Tästä välistä olen jättänyt sanomatta että toki madam Korhola saattaa olla häiriintynyt jo aiemmin.) Ehdotus oli siis Korholan mielestä mutkaton, mikä tulkintani mukaan merkitsee pulmatonta, suoraviivaista, eikä siinä ole arvolatausta, ts. se ei sinänsä tarkoita mitään negatiivista. Ja sitten MEP Korhola "ei tajunnut ahdistua" ennen kuin, ilmeisesti, vasta myöhemmin. Voi pyhä sylvi.

Ehkäpä asian voisi kokea ihan oikeaksi (seksuaaliseksi) häirinnäksi mikäli mainittu italialainen herrasmies on jatkanut tällaisten kyselyjen/ehdotusten viljelyä parlamentaarikko Korholan seurassa myöhemmissäkin tilanteissa huolimatta siitä, että Korhola yksiselitteisesti on ensimmäisellä kerralla kiivaasti kieltänyt seksuaalisen kanssakäymisen mahdollisuuden. Mutta kaikissa muissa tapauksissa hämmästyttää, etteikö edustaja Korhola todellakaan ole tuohon ikään (48 vuotta; naimisissa ja kolmen lapsen äiti) mennessä koskaan kokenut ns. riiaamisen riittiä, joskus vonkaamiseksi, seurusteluksi, teerenpeliksi, vispilänkaupaksikin – muttei koskaan laittomuudeksi – haukuttua.