sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2008

Pääkaupunkiseudun asuntopolitiikka, II osa

"Hyvin hiljaisen vuodenvaihteen jälkeen asuntokauppa on lähtenyt kohtuullisesti
liikkeelle, vaikka ostajat ovatkin nyt aikaisempaa selvästi varovaisempia ja
harkitsevimpia, asuntoluottolaitos Suomen Hypoteekkiyhdistys arvioi.

Hypoteekkiyhdistyksen mukaan asuntojen myyntiajat ovat pidempiä, hintaneuvottelut
tiukempia ja ostajan asema tässä mielessä aikaisempaa parempi. Vuosikymmenen
jatkunut asuntojen reipas nousuvauhti on myös laantunut.

Vaikka useissa länsimaissa asuntojen hinnat ovat kääntyneet laskuun,
Hypoteekkiyhdistys ei pidä samaa kehitystä todennäköisenä Suomessa.

Pääkaupunkiseudun erityispiirteenä on rakenteellinen ylikysyntä 'tavallisen
palkansaajan hintatason' asunnoista ja selkeä ylitarjonta heille liian kalliista
'arvoasunnoista'.

Myymättömien, valmiiden asuntojen määrä on noussut jo noin 1.500 asuntoon.
Pääkaupunkiseudulla valmiit myymättömät asunnot ovat lähes yksinomaan siinä
hintaluokassa, mihin kohtuullisen hyvätuloisellakaan palkansaajalla ei ole varaa,
yhdistys arvioi."

(HS Verkkoliite 4.3.2008)

Tämähän se on ollut jo jonkin aikaa peikkona pääkaupunkiseudulla: onko kehitys samanlaista kuin vaikkapa Lontoossa (missä on yli kuusi kertaa enemmän asukkaita) missä tavallisilla palkansaajilla ei ole varaa asua kaupungissa mutta siltikin opettajia ja palomiehiä tarvitaan myös kaupunkikeskustassa, minne he sitten joutuvat työmatkaamaan kymmenien kilometrien takaa aamuruuhkissa. No, ehkäpä Helsingin kokoisessa kaupunkiseudussa ollaan vielä kaukahkona tuosta. Toivomme.

Tuo termi 'arvoasunto' on aina ollut kiehtova: tuntuu siltä, että aina kun tonttimaata uudisrakentamiselle - ja joskus myös rankasti renoveerattujen talojen kohdalla (esim. ns. loft-asuminen) - paikalle nousee aina näitä ns. arvoasuntoja. Se tarkoittaa sitä, että vaikka neliöitä on uusissa asunnoissa melko vähän neliöhinta pyritään kuitenkin hilaamaan kohti kattoa niin, että olen monesti ihmetellyt mistä näitä kansalaisia löytyy jotka voivat ostella miljoonan asuntoja. Ja nyt sen siis joku sanookin: eihän niitä löydy.

Kuitenkin myös epäilen, onko sanalla arvoasunto Suomessa sitten kuitenkaan mitään muuta sisältöä kuin se, että asunto on kallis. Arvoasunnosta mieleen tulisi myös jonkinlainen korkea laatu, avarat tilat, erkkeri-ikkunat, korkeat huoneet, kullatut ovenkahvat, Rembrandtit seinillä ja jotenkin sellaista näyttöarvoa siis myös; asunto, joka ei ole pelkkään asumiseen, vaan osa jonkinlaista statusta tai arvorakennelmaa. Mutta minkälaisia ovat suomalaiset arvoasunnot? Kyllä, joskus ne lienevät taloja jugend-Eirassa, mutta kuulkaas kaikki, Eira on aivan helvetin pieni alue. Luulen, ja pelkään, että yhä useammin se tarkoittaa Kampin keskuksessa sijaitsevaa viidenkymmenekahden neliön kaksiota, jossa on palvelut lähellä muttei omaa parveketta - ja hintaa sen parisataa tuhatta tai enemmän.

Tunnisteet:

lauantaina, maaliskuuta 22, 2008

Mediakatsaus Hesariin, laatujournalismin käärmeenpesään

HS Verkkoliite kirjoittaa uimari Hanna-Maria Seppälän upeista taidoista tämän uitua Suomen ennätyksen:

"Tärkeää on myös se, että ennätys syntyi aamulla uiduissa alkuerissä, sillä Pekingin olympialaisissa finaalit uidaan poikkeuksellisesti aamujaksoissa. Tulos kertoo Seppälän kyvystä uida huipputuloksia jo aamujaksoissa."

Tärkeä uimistaktinen huomio tuossa lopuksi toimittajalta.

Sama julkaisu jatkaa. Maastohuumekätköjutussa luettiin tuomiot:

"Kaksi päätekijää sai pitkät vankeustuomiot poikkeuksellisen suuressa huumejutussa keskiviikkona Helsingin käräjäoikeudessa. Veljekset 31-vuotias Timo Tapio Hartikainen ja 37-vuotias Algot Niska, entiseltä nimeltään Ari Antero Hartikainen, saivat molemmat 13 vuotta ehdotonta vankeutta."

Taustoitus toisen tuomitun nimihistoriasta jää inhottavasti hämärän peittoon.

Myös kielikysymys on askarruttanut:

"'Kyllä jo 20 prosenttia jättää ruotsin väliin ja se on jo huolestuttavaa', arvioi ylioppilastutkintolautakunnan ruotsin jaoksen puheenjohtaja Kerstin Salminen.

Hankenin yliopistolehtori muistuttaa korkeakoulujen kovista kielitaitovaatimuksista. Hän kannattaa Lukiolaisten liiton ehdotusta muuttaa yo-koe valtion kielitutkinnon korvaavaksi kokeeksi. 'Se lisäisi motivaatiota.'

Helsingin Sanomien seuranta-abi Tomás O'Shaughnessy kirjoitti ruotsin jo syksyllä ja sai siitä eximian.

'Ruotsi on aika tärkeä kieli Suomessa, ja jatko-opintoihinkin siitä saa lähtöpisteitä. Eikä se ole kauhean vaikea kieli, kun vertaa vaikka saksaan, jota olen vähän lukenut.'"

Päivän sana: seuranta-abi. Epäselväksi jää enää, miksi ruotsin kirjoittajien väheneminen olisi huolestuttavaa. Tai edes ihmeellistä.

Taannoin YouTubessa julkaistun hulvattoman supermarketdominovideon tekemisen siunaaminen kaduttaa kauppiasta:

"Kauppias ei ymmärtänyt mihin ryhtyi, kun antoi joulupyhinä pojalleen Santeri Karviselle, 21, ja vävylleen Juri Karviselle, 25, siunauksen käydä kaupassa kuvaamassa videota.

Kuuden tunnin aikana kauppakorkeakoulussa opiskeleva kauppiaan poika ja Aslakissa lihatiskin takana työskentelevä vävy kasasivat mehutölkeistä, kahvipaketeista, puulavoista ja olutpakkauksista kaupan lattialle satojen metrien mittaisen dominorivistön, kaatoivat sen ja kuvasivat teoksen videolle yhtenä ottona.

---

Tapiolalaiset kimpaantuivat videosta kuulleessaan. Heistä se ei ollut lainkaan näppärä pila.

Kauppias sai palauteryöpyn, jonka pääsanoma oli, ettei ruoalla saa leikkiä. 'Mitä siitäkin tulee, jos myynnissä olevaa tavaraa virutetaan pitkin lattioita', haukuttiin netin keskustelupalstoilla."

Videohan on hulvaton. Ja ruoalla leikkimisestä tuskin on kysymys, nykyaikaisesti pakatut elintarvikkeet on suojattu varmasti jopa ydinlaskeumalta.

Lisäksi Hesari kirjoitti muutama päivä sitten taas kammottavaa puuta heinää, kun se otsikoi erään artikkelin "Suomessa vain yksi pätevä islaminopettaja". Vasta jutun loppupuolella kerrotaan mitä "pätevällä" tarkoitetaan: pedagogisesti asianmukaisesti suomalaisen opettajankoulutuslaitoksen läpikäynyt ja läpipäässyt. Islamilaisessa kulttuurissahan "pätevä islaminopettaja" tarkoittaisi jotain aivan muuta.

Tunnisteet: