Pääkaupunkiseudun asuntopolitiikka, II osa

"Hyvin hiljaisen vuodenvaihteen jälkeen asuntokauppa on lähtenyt kohtuullisesti
liikkeelle, vaikka ostajat ovatkin nyt aikaisempaa selvästi varovaisempia ja
harkitsevimpia, asuntoluottolaitos Suomen Hypoteekkiyhdistys arvioi.

Hypoteekkiyhdistyksen mukaan asuntojen myyntiajat ovat pidempiä, hintaneuvottelut
tiukempia ja ostajan asema tässä mielessä aikaisempaa parempi. Vuosikymmenen
jatkunut asuntojen reipas nousuvauhti on myös laantunut.

Vaikka useissa länsimaissa asuntojen hinnat ovat kääntyneet laskuun,
Hypoteekkiyhdistys ei pidä samaa kehitystä todennäköisenä Suomessa.

Pääkaupunkiseudun erityispiirteenä on rakenteellinen ylikysyntä 'tavallisen
palkansaajan hintatason' asunnoista ja selkeä ylitarjonta heille liian kalliista
'arvoasunnoista'.

Myymättömien, valmiiden asuntojen määrä on noussut jo noin 1.500 asuntoon.
Pääkaupunkiseudulla valmiit myymättömät asunnot ovat lähes yksinomaan siinä
hintaluokassa, mihin kohtuullisen hyvätuloisellakaan palkansaajalla ei ole varaa,
yhdistys arvioi."

(HS Verkkoliite 4.3.2008)

Tämähän se on ollut jo jonkin aikaa peikkona pääkaupunkiseudulla: onko kehitys samanlaista kuin vaikkapa Lontoossa (missä on yli kuusi kertaa enemmän asukkaita) missä tavallisilla palkansaajilla ei ole varaa asua kaupungissa mutta siltikin opettajia ja palomiehiä tarvitaan myös kaupunkikeskustassa, minne he sitten joutuvat työmatkaamaan kymmenien kilometrien takaa aamuruuhkissa. No, ehkäpä Helsingin kokoisessa kaupunkiseudussa ollaan vielä kaukahkona tuosta. Toivomme.

Tuo termi 'arvoasunto' on aina ollut kiehtova: tuntuu siltä, että aina kun tonttimaata uudisrakentamiselle - ja joskus myös rankasti renoveerattujen talojen kohdalla (esim. ns. loft-asuminen) - paikalle nousee aina näitä ns. arvoasuntoja. Se tarkoittaa sitä, että vaikka neliöitä on uusissa asunnoissa melko vähän neliöhinta pyritään kuitenkin hilaamaan kohti kattoa niin, että olen monesti ihmetellyt mistä näitä kansalaisia löytyy jotka voivat ostella miljoonan asuntoja. Ja nyt sen siis joku sanookin: eihän niitä löydy.

Kuitenkin myös epäilen, onko sanalla arvoasunto Suomessa sitten kuitenkaan mitään muuta sisältöä kuin se, että asunto on kallis. Arvoasunnosta mieleen tulisi myös jonkinlainen korkea laatu, avarat tilat, erkkeri-ikkunat, korkeat huoneet, kullatut ovenkahvat, Rembrandtit seinillä ja jotenkin sellaista näyttöarvoa siis myös; asunto, joka ei ole pelkkään asumiseen, vaan osa jonkinlaista statusta tai arvorakennelmaa. Mutta minkälaisia ovat suomalaiset arvoasunnot? Kyllä, joskus ne lienevät taloja jugend-Eirassa, mutta kuulkaas kaikki, Eira on aivan helvetin pieni alue. Luulen, ja pelkään, että yhä useammin se tarkoittaa Kampin keskuksessa sijaitsevaa viidenkymmenekahden neliön kaksiota, jossa on palvelut lähellä muttei omaa parveketta - ja hintaa sen parisataa tuhatta tai enemmän.