torstaina, heinäkuuta 31, 2008

Onko Heath Ledger postuumin Oscarin arvoinen?

Tämä on kysymys, joka on ollut monen elokuvafanin huulilla jo niin kauan kuin uusimmasta Batman-rainasta Yön ritari on ollut trailereita ja muuta sälää tarjolla - ja toki niin kauan kuin Ledgerissä ei ole enää henki pihissyt.

Vasta Ang Leen Brokeback Mountainin myötä uskottavaksi näyttelijäksi - siis nätin kasvon ikeestä - kasvanut Heath Ledger astui suuriin saappaisiin tarttuessaan Christopher Nolanin toisessa Batman-filmatisoinnissa Jokerin rooliin: edellistä Jokeria kun esitti itse Jack Nicholson 80-luvun lopussa Tim Burtonin ohjauksessa. Myöskään nätistä kasvosta ei tässä roolissa enää voi konkreettisestikaan puhua, sillä Jokerista on tehty pahuuden ruumiillistuma arpisine, pahan pellen naamioksi meikattuine kasvoineen.

Ehkäpä alkuun on heti todettava, ettei Yön ritari ole niin huikea taiteellinen lottovoitto kuin joistakin etukäteishehkutuksista olisi voinut olettaa. Kyseessä on loppujen lopuksi melko tavanomainen, viihteellinen toimintaelokuva, joskin elokuvan maailma on läpeensä synkkä vähän samaan tapaan kuin vaikkapa Sin Cityssä. Sankari Batman saa hieman kyseenalaisia moraalisia piirteitä perinteisen hyvä-paha-akselin tuolta puolen, ja Jokeri taas asettuu tuolle akselille sujuvasti - aivan toiseen ääripäähän. Mutta sittenkään elokuvan eettiset ja filosofiset pohdinnat eivät ole kovin syvällisiä: ja nekin jätetään lähinnä lepakkomiehen aseinsinöörille (Morgan Freeman) ja erityisesti Batmanin luottomiehelle Gotham Cityn poliisivoimissa, Gary Oldmanin esittämälle ikääntyvälle mutta läpeensä hyvälle ylikonstaapeli James Gordonille. Ja rakkausasiatkaan eivät "mene niin kuin elokuvissa"; tästä pohdiskelusta taas elokuvassa vastaa pääasiassa Batmanin ihastus, Maggie Gyllenhaalin Rachel Dawes.

Vaikka etukäteen on - lähinnä nuoren näyttelijän ennenaikaisesta poismenosta johtuen, mutta myöskin vahvan roolisuorituksen tähden - mainostettu elokuvaa paljolti Jokerin vääristyneellä naamalla ja Heath Ledgerin elokuvana, oikeastaan näkyvimmässä osassa on Gotham Cityn uusi piirisyyttäjä Harvey Dent. Huomatessaan Dentin päättäväisen työn mafiosojen saattamiseksi telkien taakse Batman pyrkii saamaan miehestä työnsä jatkajan - ja todelliset kasvot järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen työhön Gothamissa. Mutta: Aaron Eckhart Harvey Dentinä on huono valinta, ja siksi laskee koko elokuvan arvosanaa - niin merkittävästä roolista tarinassa on kyse.

Siinä missä Heath Ledger on upeasti muuntautunut kovin erilaisista rooleistaan yhtäkkiä maaniseksi arpinaamaksi, joka pelottanee perheen pienempiä jo eleillään, Aaron Eckhart on aina samanlainen: kuin kehnosta Yhdysvaltain itärannikon lakiasiaintoimistosta kertovasta sarjasta repäisty, karhean karismaattinen virkamies. Kuin Richard Gere huonoimmillaan. Ja tämän miehen pitäisi esittää uskottava transformaatio moraalisesti kompromissittomasta syyttäjästä maaniseksi Kaksinaamaksi Jokerin temppujen ajamana? Todella pahaa katsottavaa.

Toinen casting-ongelma Yön ritarissa on Gary Oldman. Siis mieshän on loistava näyttelijä! Miten siitä miehestä, joka Leonissa (1994) veti todella kuumottavan roolin kokkelikyttänä, tai siitä kaverista, joka Draculassa (1992) vaani jengiä jokerimaisella maanisuudella, on tehty tällainen viiksinyhverö-perheenisäpoliisi? Kauakana on edes The Fifth Elementin (1997) hulluttelu. Keski-ikä on näemmä kummaa aikaa. Ja Oldmanin lt. Gordon on täysi statisti.

Niin, se avainkysymys: en panisi pahakseni, vaikka Ledgerille tuo sivuosa-Oscar myönnettäisiinkin. Kuitenkin mielestäni Batman Beginsin (2005) pahista näytellyt Cillian Murphy veti vähintään yhtä hyvän roolin viime kerralla. Ja Jack Nicholson silloin joskus... mutta kyllähän noita akatemiapalkintoja jaellaan paljon paskemmistakin töistä.

Tunnisteet: