perjantaina, syyskuuta 26, 2008

Holmlund ja poliittinen vastuu

Tiistaina 23.9.2008 sattuneen Kauhajoen kouluammuskelun tähden sisä- eli poliisiministeri Anne Holmlund (kok) päätti pitää oman tiedotustilaisuutensa tapahtumien hoidosta eduskunnassa.

"Holmlundilta kysyttiin keskiviikkona tiedotustilaisuudessa, aikooko hän poliisiministerinä 'tehdä poliittiset johtopäätökset' eli erota.

Arvostelua on herännyt Kauhajoen ampujaa kuulustelleen poliisin toiminnan vuoksi. Toisena perusteena on esitetty, että kouluun sijoittuva joukkosurma oli jo toinen Holmlundin ministerikaudella, eikä lainsäädäntöön ole tullut ensimmäisenkään tapauksen jälkeen muutoksia.

Oppositiosta Sdp:n Liisa Jaakonsaari totesi keskiviikkona, että muissa sivistysmaissa ministeri olisi jo eronnut.

'Nykykäytännön mukaan tuntuu olevan yleistä kysyä, täytyykö ministerin tehdä poliittisia johtopäätöksiä. Itse pitäisin sitä kuitenkin tässä tilanteessa lähinnä rintamakarkuruutena', Holmlund vastasi.

'En ole ajatellut ainakaan tässä tilanteessa vetää poliittisia johtopäätöksiä asiasta. Minulla ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten muissa maissa vastaavissa tilanteissa olisi kenties menetelty. Tietysti jokaisessa maassa on omat käytäntönsä ja ajatuksensa tältä osin', hän sanoi.

Jotta ministerin pitäisi erota, olisi voitava osoittaa, että hän on syyllistynyt laiminlyöntiin, virhearvioon tai muuhun 'syyksiluettavuuteen', Holmlund sanoi."

(HS Verkkoliite 25.9.2008)

Erityisesti herättävät kiinnostusta Holmlundin maininta siitä, että ministerin eroaminen omasta aloitteestaan olisi jotenkin nykykäytännön mukaista, ja ovela vahvan kulttuurihistoriallisesti latautunut sana "rintamakarkuruus".

Ensinnäkin pitäisi muistuttaa, että nimenomaan nykyään ministerit eivät (tässä maassa) koskaan ymmärrä "vetää poliittisia johtopäätöksiä" eli erota. Kaksi-neljäkymmentä vuotta sitten niitä vedettiin useita kuukaudessa! Tuolloin oli tapana käyttää retorisena keinona enemmän sanaa (poliittinen) "vastuu" "rintamakarkuruuden" sijaan.

Ja toisin kuin mitä ministeri sanoo, ministerin eroon ei vaadita mitään tuomiota väärinkäytöksestä, kun näyttää siltä että nykyaikana jopa tuollaisen jälkeen tykättäis jäädä vielä ministeriksi. Poliitikon ammattiin kuuluu nimenomaan aivan omanlaisensa moraalinen vastuu, jossa rima on nostettu huomattavasti korkeammalle kuin tavallisella kansalaisella. Tällöin töppäystä ei odoteta, vaan jo sen realisoitumisen mahdollisuudesta on "vedettävä poliittiset johtopäätökset". Mikäli hommat menevät ns. vituiksi ministerin vastuualueeseen kuuluvalla hallinnonalalla, jopa ilman ministerin aktiivisen (moka) tai edes passiivisen (laiminlyönti) toiminnan vaikutusta, ministerin olisi periaatteessa suotavaa erota ja antaa muiden, asiassa puolueettomien ja ryvettymättömien hoitaa jälkihoito.

On hämmästyttävää, että nykyinen poliittinen eliitti tuppaa unohtamaan 60-80-lukujen poliittisen historian, kun viimeksi Kanerva muutaman päivän ajan pyristeli vastaan toteamuksillaan kuten "älä kysy tyhmiä, en tietenkään aio erota". Itse olen jokseenkin paljon nuorempi kuin nykyiset aktiivipolitiikot keskimäärin, mutta joskus tuntuu että olen ainut joka näitä asioita "muistaa" siinä missä poliitikot itse ovat täysin nykyelämästä vieraantuneita. Tuolloinhan siis ministerin ottivat poliittista vastuuta ja hallitukset eivät koskaan istuneet koko kautta.

Toisekseen, sanan "rintamakarkuruus" käyttö on Holmlundilta poliittisesti oiva veto: se kääntää poliittisen vastuunoton päälaelleen. Sota on yksi niistä pyhistä lehmistä jonka voi vetää keskusteluun kuin keskusteluun tässä maassa. Ja rintamakarkuruus on yksi niitä sanoja joka yhdessä käpykaartin, kommunismin ja muutaman muun ilman tällaisia muistutuksia jo unohdetun sanan kanssa herättävät voimakkaita (negatiivisia) tunteita suomalaisissa. Vaikka ministerin poliittisen vastuun ottamista - eroamista - voisikin pitää tällaisessa tapauksessa enemmänkin vahvemmalle Mannerheim-linjalle vetäytymisenä isänmaan hyväksi, Holmlund osoittaa poliittisen pelisilmänsä ja vertaakin sitä pikemminkin rintamakarkuruuteen jolloin eroaminen katsottaisiinkin vääräksi ja häpeälliseksi teoksi kesken taistelun.

Tosiasiassahan nykyisenkaltaisella puoluepolitiikalla on varsin vähän yhtenäisyyksiä sodankäynnin kanssa ja siten sodankäynnin termistön käyttö hieman arveluttavaa.

Tunnisteet:

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home