tiistaina, lokakuuta 14, 2008

Nuutti Takkinen: Nämä aallot

TV2 näytti hölmöön aikaan kesällä Nuutti Takkisen Nämä aallot -dokumenttielokuvan, joka kertoo suomalaisen progressiivisen hiphopin pioneeriryhmästä Ceebrolisticsistä. Ceebrot aloittivat jo 1990-luvun alussa - vaikka ovat vasta karvan päälle kolmikymppisiä. 1995 ilmestyi ensimmäinen julkaisu, englanniksi räpätty Spring. Sittemmin diskografia on kasvanut satunnaisen oloisesti ja pitkillä väleillä: 1998 A Day of the People in Between, 2001 0. [nollapiste] -ep, 2006 Ö-ep. Välillä on käyty vierailemassa muitten levyillä niin englanniksi kuin suomeksikin, ja tuotettu oman Murmurecordingsin äänitteitä, joilla monesti oltu myös äänessä. Myös lukuisat eri taiteilijanimet ovat useimmin nimillä Pijall, Roopek ja Mattip operoiville taiteilijoille eräänlaisena "tavaramerkkinä": heitä on kuultu myös nimillä Michael Black Electro, rrimöyk, Mörkö, HZÄ ja niin edelleen.

Puolen tunnin dokumentissa haastateltiin artisteja studiollaan ja seurailtiin heidän keikkojaan niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Lisäksi haastateltiin helsinkiläisiä alan levykauppiaita - ja se ehkä olikin elokuva heikkous, kun ulkopuolisia haastateltuja oli varsin suppeasti - kolme kappaletta (The Funkiest-levykaupan Juha, levykauppias Sampo a.k.a. dj Anonymous ja mc Ruudolf). Olisi voinut ehkä vain pitäytyä muusikoissa, tai sitten hankkia joitain hieman innostavampia haastateltavia.

Uutena asiana itselleni dokumentista tuli muusikkojen hengellisyys: pojat ovat tavanneet jonkinlaisessa kristillisessä musiikkikerhossa (kuulostaa salaseuralta...). Hengellisyys sinänsä on ollut selkeä osa Ceebrolisticsin ja sivuprojektiensa lyriikkaa aina, mutta tuollaisen organisoidun uskonnon en koskaan älynnyt olevan tämän kauniin, eksistentialistisenkin musiikin takana. Ceebrojen eiralaisen studion nimi on Syvyys: ja juuri tällaiseksi epämääräisen mystiseksi, kuvia kaihtavaksi olen aina käsittänyt heidän jumalkuvansakin - siis juuri jonkun, minkä tahansa, tietyn uskonnon dogmaattisuutta kaihtavana - epäorganisoituna uskona organisoidun uskonnon sijaan.

No, Jumalasta isolla jiillä ei Ceebrolisticsin lyriikassa sinänsä puhuta, vaan pysytellään mieluummin hieman abstraktimmalla tasolla. Mikä on hyvä asia: silloin sanomalla on mahdollista tavoittaa useampia tuntevia ihmisiä ilman yleisöä liiaksi rajaavaa efektiä. Ehkäpä itse en kuitenkaan koskaan ole Ceebrolisticsia sanoitustensa syvällisyyden tähden kuunnellut: kyse on aina ollut enemmänkin oivaltavasta rytmimusiikista, progressiivisesta hiphop-poppoosta, joka menee aina sinne minne harva heitä ennen musiikkityylissä on mennyt. Räppäystyylit ovat omintakeiset; biitit välttävät perinteistä samplehakuisuutta; rytmit ovat tanssittavia... tai sitten täysin murrettuja menettämättä kuitenkaan iskevyyttään. Viimeisimpinä vuosina Ceebrolistics - eli pääasiassa kai tuottaja RoopeK - on lähtenyt niin breikkilinjalle, että sitä on vaikea hiphopiksi edes tunnistaa.

Uusi pitkäsoitto on kuulemma tekeillä. Eihän sitä olekaan odotettu kuin... ööö... helvetin monta vuotta. Näiden vuosien aikana Ceebrojen tyyli on jo vaihtunut monen monituista kertaa. Mutta he ovat aina uusimman aallon harjalla.

Tunnisteet: ,