perjantaina, lokakuuta 17, 2008

Pahimman luokan saastaa

"- Sujuiko loma mukavasti, Bruce? se kysyy pakotetun ystävällisesti Toalin takia.
- Oikein mukavasti.
- Kävit siis Hollannissa?
- Kyllä. Kuten usein ennenkin. Hyvin miellyttävä maa.
- Maasto taitaa kuitenkin olla melko tasaista sielläpäin? Toal pistää väliin.
- Pidän niistä maisemista, kohautan olkapäitäni, - mukava vastakohta Skotlannin vuoriseuduille.
- Mitä siellä voi harrastaa? Drummond utelee. Se haluaa, että sanon 'huoria ja huumeita' Toalin kuullen.
- Siellä on helppo rentoutua. Voi vain istuskella kahvilassa ja katsella, kuinka koko maailma kulkee ohitse. Värähdän hitusen, kun krapula alkaa kalvaa. Nämä vitun mulkut yrittää suututtaa minut. Mutta mitä ne mistään tietää? Paskanmarjat yhtään mitään. Nolon nollan verran.
- Olen kuullut, että Amsterdamissa on paha huumeongelma, Toal sanoo ja katsoo minua haastavasti.
- Niin, se huono puoli siinä kaupungissa on. Se on aivan liian liberaali ja houkuttelee puoleensa kaikenlaista roskaväkeä. Mutta eivätköhän lomajutut jo riitä, kuinka tutkimus on edennyt? sanon tyynen napakasti. Se saa Toalin ja Drummondin näyttämään typeriltä toisen luokan kyvyiltä, kuten totta onkin."

Irvine Welsh: Paska (Filth, 1998)

Hämmentävä romaani, jonka kantava voima tuntuu olevan se, että päähenkilöstä on saatu mahdollisimman epämiellyttävä ja kaikkea lukijan samastumista välttelevä. Bruce Robertson, skottipoliisi, on seksisti, alkoholisti, huumeidenkäyttäjä, rasisti, hedonisti ja vapaamuurari joka syö epäterveellisesti, ei nuku tarpeeksi, on väkivaltainen, kampittaa kollegojaan, pettää avovaimoaan, piilottaa todisteita, kiristää rikollisia, varastaa rikospaikoilta ja käy huorissa. Mukavan oloinen mies kaikin puolin. Kirja, jota lukiessa ei voi oikein olla varma onko lukeminen miellyttävä kokemus vai pitäisikö kirja paiskata nurkkaan inhoa väristen. Kirja, jota lukiessa tulee miettineeksi minkälainen loppu tällaisessa näennäisessä murhamysteerissä voi olla: kuka on paha? Kenen pitäisi kuolla lopussa?

Irvine Welshin Edinburgh on kuitenkin kaupunkina eläväisen oloinen samoin kuin kirjailijan kieli. Vaikka Trainspottingin narkkarikuvauksesta onkin siirrytty poliisien pariin, ovat hahmot samanlaisia paskiaisia - ja, yllättävää kyllä, yhtä rikollisia. Herska vain on vaihtunut koksuun.

Bruce Robertson muun muassa miettii mitä kysyisi jos pääsisi Napakymppiin herra X:ksi:

"Kys. 1: Jos pyytäisin sinua ottamaan suihin, ottaisitko?
Kys. 2: Annatko panna perseeseen?
Kys. 3: Oletko koskaan syönyt poliisin matoja kihisevää ulostetta samalla kun se hoitelee sinua hieromasauvalla?"

Tunnisteet: