perjantaina, elokuuta 21, 2009

Avoin kirje Toivo Sukarille

Rakas "Topi",

ihmettelit eilisen iltapäivälehdessä turpaan saamistasi laivalla alkukesällä, "ilman syytä". Veikkailit, että syynä saattaisi olla - yllätys yllätys - perisuomalainen kateus. No, minäpä kerron. Ei.

Kyse ei välttämättä aina ole kateudesta. Se, mitä sinä - tai Antti Piippo, miksei - et ymmärrä, on, että kaikki eivät ole kateellisia omaisuudellesi, vielä vähemmän urallesi tai elämällesi tai autollesi tai seurapiirillesi tai mitä niitä nyt on.

Olet idiootti, siinä syy. Tai, miten se Suomen Donald Trump Jari Sarasvuo (varmaan saunakaverisis?) nyt asian niin nätisti ilmaisikaan - toistaitoinen.

Esiinnyt julkisuudessa. Siinä on jo vähän syytä jurriselle risteilymatkustajalle. Mutta vieläpä syystä, joka ei ole minulle, ja uskoakseni monille muillekaan vielä valjennut. Mitä sinä olet koskaan tehnyt? Rakennuttanut tekojärven jotta voisit myydä järvenrantatontteja? Myynyt HUONEKALUJA!? Ideoinut lapsiparkkeja.

Miksi sinä olet julkisuudessa, Toivo Sukari? En ole koskaan vielä lukenut tahi kuullut mitään, mikä olisi ollut mitenkään merkittävää sinulta tai sinusta, Topi.

Sinä olet suomalainen ilmiö. Anglosaksisessa kulttuurissaan on vastineensa sinulle ja Piipolle: isotissiset blondit, joilla on yhtä vähän sanottavaa mutta joita "toimittajat" pitävät julkisuudessa puoliväkisin. Mutta anglosaksisissa maissa ei käsittääkseni ole teidän kaltaisianne tyyppejä, jotka ovat julkisuudessa vain koska heillä on rahaa. Ideoista viis. Henkilökohtaisesti katselen iltapäivälehdistä mieluummin tissejä.

Julkisuudessa oleminen, jos et tiennyt, on juuri sitä, että ei kieltäydytä haastatteluista - asia, jota Rytsölän veljeksetkään eivät ymmärtäneet vuosituhannen vaihteessa. Se on silti vapaaehtoista, vaikka toimittajat soittelisivatkin. Mutta: julkisuudessa ei ehkä kannata olla jos ei ole mitään asiaa julkisuuteen. Saattaa saada turpaansa.

Myönnän: minuakin vituttaa sinun naamasi. Minulla ei ole paljoa rahaa, mutta muuten ihan kelvollinen elämä. Uskoisin, ettei minulla olisi paljoa sanottavaa siellä julkisuudessa. Ja täten tykkäisin ikään kuin pysytellä sen ulkopuolella, mikäli nyt sellainen valintatilanne koskaan olisi ajankohtainen.

Antti Piippo halusi profiloitua joitakin vuosia sitten yhteiskunnallisena keskustelijana. (Ilmeisesti koki, että sitä rahaa nyt on tarpeeksi, aika etsiä muita haasteita. Ehkä sinullakin on nyt se vaihe elämässäsi?) Muutamassa television keskusteluohjelmassa Piippo sitten esiintyi, ennen kuin toimittajat ja tuottajat huomasivat, ettei sillä ole mitään sanottavaa. Palattiin takaisin vanhaan, eli uutisoitiin vain jos huoria oli hakattu kesämökillä.

Piippo viisastui. Huomasi, ettei hänen mielipiteitään kenenkään tehnyt mieli kuunnella. Vetäytyi sinne jonnekin, minne eläköityvät miljonäärit vetäytyvät. (Hakkaamaan huoria kesämökille?)

En oikeastaan edes viitsi alkaa tästä Kehittyvien maakuntien Suomi -farssista. Sen vain sanon, että on kovin valitettavaa mikäli kaltaisesi älyllisesti vähälahjainen pystyy todella vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kehitykseen rahoittamalla poliitikkoja. Melkein toivoisin, että kyse olisi vain henkilökohtaisesta voitontavoittelusta tai mahdollisuudesta saada hengata poliitikkojen kanssa eikä mistään todellisesta yhteiskunnan kehitykseen vaikuttavasta tai vaikuttamaan pyrkivästä kuningasideasta.

Toivo Sukari. Näinä aikoina, kun henkilökohtaisten johtopäätösten veto ei ole kovin kovassa huudossa ainakaan politiikassa ja sen liepeillä, toivoisin kuitenkin, että vetäisit ne nyt. Meitä ei kiinnosta.


ps. Erittäin huvittavaa oli, että iltapäivälehdessä sanoit jättäneesi rikosilmoituksen pahoinpitelystä tekemättä, koska et toivonut oikeudenkäynnin väistämättä tuomaa "pitkää julkista prosessia". Sanoit noin lehdessä. Etkö sinä ihan oikeasti ymmärrä mistään mitään? Tiedätkö, mitä on julkisuus? Iltapäivälehdet? Haloo?

Tunnisteet: , ,